Kantar eli entinen Suomen Gallup kyseli minulta, olenko viimeisen 12 kuukauden aikana tehnyt ulkomaanmatkan, tilannut netin kautta ulkomailta alkoholia tai tupakkaa. Kaikkiin sanoin Ei. Mutta olisipa kysytty, olenko matkustanut kotimaassa. Olisin vastannut Kyllä.

Mies täytti viime viikolla 70 vuotta ja siinähän oli hyvä syy tehdä pieni kotimaan reissu. Hän oli pitkään halunnut nähdä Imatran kuohut ja minä Valtionhotellin. Silloin oli mentävä Imatralle. Luin Laila Hirvisaaren Imatrankoski -sarjan 2000 -luvun alkupuolella ja jo silloin ajattelin, että joskus on pakko käydä Valtionhotellissa.

Lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle ja ensimmäinen kohde oli Kansallisarkiston Mikkelin yksikkö, jossa etsimme Miehen vaarin syntymätietoja. Vaari "tiesi" syntyneensä Terijoella vuonna 1913 mutta eipä löytynyt Sulo Aleksanderia.  Tämä oli ensimmäinen käynti Kansallisarkistossa ja nyt tiedän enemmän, mitä ja miten haen jatkossa tietoja. Ja palvelu oli siellä ensiluokkaista.

Ennen Puumalaa pysähdyimme isojen järvien väliin pienelle kahvi- ja jätskipaikalle, jossa mies suositteli käymään Puumalan kirkonkylässä, jonka päälle on rakennettu yksi Suomen suurimmista silloista entisen lossin sijaan Puumalan silta Olipa se aika erikoinen ja mielenkiintoinen nähtävyys.

Kahvilassa tapasimme kaksi sveitsiläistä naista, jotka reissasivat Suomessa asuntoautolla ja ihailivat Suomen luontoa.

 

Eipä tuo kuva paljon sitä kauneutta näytä mutta opettelin ottamaan yhden kuvan videosta. 

Ja ne Kuohut ja Valtionhotelli

Hotelli oli todella hieno ja te siellä vierailleet olette varmaan samaa mieltä. Tällainen vanha ja arvokas rakennus innostaa tutustumaan sen historiaan. 

Tänä kesänä ei ole perinteisiä koskinäytöksiä, koska Saimaan vedenpinta on ennätyskorkealla. Emme nähneet, miten kuiva uoma saa kuohuvan veden. Sen sijaan näimme koko ajan äänekkäästi kuohuvan Imatrankosken . Vaikka huoneemme oli koskelle päin, ei sen jyminä haitannut yöunia, pikemminkin nukutti meidät.

Tuosta otsikosta; meille lakeuksilla asuville Itä-Suomen vaihtuvat maisemat ovat todella erilaisia. Pienemmillä teillä oli mutkia mutkien jälkeen eikä mäen päälle tullessa heti tiennyt, kääntyykö tie vasempaan vai oikeaan. Oikeita rallikuskin ihanneteitä! Ja niitä järviä saisi tuoda meillekin vaikka onhan meillä rakennettu tekojärvi. On edes se ja pari jokea. Näillä toki pärjäämme.

 

Sen verran vielä Imatrasta, että kaupunki on tosi siisti ja ihmiset ystävällisiä. Kiitokset!