Nyt en muistele meidän vihkimistä ja siihen liittyviä lupauksia vaan kerron hienosta reissustamme.

Opiskelukaverini, virkasiskoni ja hyvä ystäväni Hannele kyseli, lähdenkö hänen kanssaan parin päivän reissulle Keski-Suomeen lähinnä Kuhmoisiin ja Jämsään. Oitis lupasin lähteä, kun luvassa oli reissu jarrullisella autolla. Tottahan autossa oli oikeasti kunnon jarrut, mutta niillä sai auton pysähtymään mielenkiintoisissa paikoissa. Miesten kanssa kun on reissussa niin usein paahdetaan mahdollisimman isoa tietä kohteesta A kohteeseen B. Onko tuttua?

Pohjanmaan lakeuksilta tulimmekin aika mukavia teitä tähän saakka:

Jo alkoivat sellaiset myötä- ja vastamäet, joita meikäläinen lakeuksien kasvatti ei ole kokenutkaan. Tämä tiehän on Jyväskylä-rallin yksi erikoiskoetaival enkä yhtään ihmettele. En olisi auton rattiin tarttunut. Tie nousi ja laski eikä arvannut etukäteen, mihin tie jatkuu vai jatkuuko lainkaan. Hannelen kesäpaikkana oleva syntymäkoti on tämän tien varrella ja ralli ja rallitie oli hänelle arkipäiväinen juttu, mulle ei. Jonkin aikaa piti odottaa tien avaamista, että joku italialainen rallikuski sai harjoiteltua.

Ennen tuota pysähdystä oli vielä mielenkiintoisempi pysähdyspaikka. Se oli rodopuisto, jossa oli lisäksi kaikkia erikoisia puulajeja kasvamassa:

En ole aikaisemmin nähnyt niin monen sorttisia ihania rododendroneita. Puiston isäntä kertoi, että kannattaa hankkia itselle Haaga-niminen rodo, jos haluaa menestyvän kasvin. Tätä noudatamme.

Ilta kului hyvin ilman radiota ja teeveetä ja myös muita mukavuuksia. Tottahan kahdella naisella puhuttavaa riittää.

Seuraavan päivän kotimatka kesti pysähtymisineen eli jarrutellen kuutisen tuntia. Ensimmäinen kohde oli Jämsä ja siellä on aivan ihana Witikkalan kartano, jossa olisi voinut näpytellä pankkikorttinsa nollille. Sisustus- ja lahjatavaraliikkeestä löytyy runsaasti mielenkiintoisia tavaroita. Ja Vaateputiikki oli aivan ihana. Vaatteita taisi olla kolmessa neljässä kamarissa ja löysimme sieltä asiantuntevan myyjän avulla tosi mieleiset vaatteet. Vaikkemme olisi mitään tarvinneetkaan! Käykää katsomassa tuon Witikkalan sivuja. Siellä on paremmat kuvat kuin nämä:

Kun aikansa hiplaa vaatteita ja sovitteleekin niitä, tuleehan jano ja nälkäkin. Ei tarvinnut kuin siirtyä kamarista toiseen, niin saimme istahtaa kahville.

Jos käytte Jämsässä, kannattaa poiketa kartanossa. Jämsä on myös huopapaikka. Löysin hyvät huopatossut ensi talven postilaatikkokäyntejä varten. 

Kun kerran olimme liikkeellä, kävimme myös Mäntässä Serlachiuksen museoissa. Siellä on niin paljon katsottavaa ja koettavaa, että pitäisi olla päivä aikaa tutustua kaikkeen. Eväitäkin söimme matkan varrella, kun ei metsätaipaleilla ollut riittävästi kahviloita.  Kummasti matka-aika kuusi tuntia kului. 

Eipä tarvitse lähteä maailman ääriin etsimään mielenkiintoisia paikkoja. Kannattaa poiketa valtateiltä pienemmille teille ja pysähtyä hiukka pienempiinkin paikkoihin. Koettavaa riittää.

Aivan upea reissu. Kiitos Hannele!