Säätila on yleensä sellainen juttu, josta en ota pulttia. Sehän on "ylhäältä annettua". Mutta nyt alkaa hermo mennä, kun ulkona on lokakuinen syyssade eikä pakkasesta ja lumesta tietoakaan. Jos tänään sataa lunta, huomenna vesisade vie ne mennessään.  Meidän metsätiemme oli yhden päivän valkoinen ja liukas. Ei voinut rennosti kävellä.

talvitie.jpg

Minä haluan pikaisesti edes yhdelle päivälle pakkasta vähintään 15 astetta. Arkkupakastimeni huutaa sulatusta ja voisin kunnon pakkasessa tyhjätä sen ulos sulatuksen ajaksi. Samalla saisin tehdä säilönnän ensimmäisen kvartaalin osavuosikatsauksen; olemmeko syöneet marjoja liikaa vai liian vähän. 

Eikä pelkkä pakkanen riitä, minä haluan luntakin. Viime keväänä ostin karvasukset, jotka nyt lepäilevät varastossa. Ja just viime syksynä päätin, että tänä talvena hiihdän. Joku voisi sanoa, että menehän pohjoiseen hiihtämään. Mutta onko siellä tasamaata?  

Kyllä helpotti ainakin hetkeksi, kun sain puhallettua tämän paperille. Onhan niitä lumettomia alkutalvia ollut ennenkin. Vuonna 1983 pysyvä lumi tuli 17. tammikuuta. Menin tuona iltana kansalaisopiston piiriin ja kun tulin kotiin, oli lumi maassa ja pysyi kevääseen. Senkin takia muistan illan, kun Mies oli sulattanut pakastimesta kaikki lypsämäni maidot 2,5 kuukauden ikäiselle esikoiselle. Kotiin tullessani molemmat olivat tyytyväisiä.