"Kop kop! Joulu oveen kolkuttaa.
Kop kop! Joko sisään tulla saa?
Ei ihan vielä, nyt sytytän vasta ensimmäisen kynttilän."
Yksi joulun merkki on kuusiköynnös ulko-ovemme yläpuolelle. Eihän se aivan ittestään sinne mene, vaan
Haimme kuusen oksia pojan perheen metsästä. Ne oli sopivasti jo kasalla kuusen kaatamisen jälkeen. Helpotti huomattavasti keräilyä.
Mies laittoi Onnelaan (mun verstas!) köynnöksen köyden seinästä seinään. Köysi on "oikeaa" köyttä, mitä lie hamppua tai vastaavaa. Ei muovia. Se on ollut käytössä jo kymmenisen vuotta eikä osoita kyllästymisen merkkejä.
Meillä on köynnöksen tekemisessä sama työnjako kuin kranssien teossakin, Mies antaa nipun ja minä kiinnitän köyteen. Monissa ohjeissa kehotetaan ensin kokoamaan niput langalla, mutta minä laitan ne suoraan köyteen kiertämällä rautalangan ympäri. Näin on mun mielestä nopiampaa touhua.
Köynnöstä teemme takaperin eli laitan aina uuden nipun edellisten nippujen päälle niin, että rautalanka jää piiloon. Käytän ohutta rautalankaa sitomiseen.
Täksi jouluksi teimme köynnöstä hiukan vajaat 5 metriä.
Ja painoa oli aivan riittävästi. Onneksi Mies hoksasi jo tässä vaiheessa kiertää valot köynnöksen ympäri ettei tarvinnut pujotella koko valonippua valmiiksi laitettuun köynnökseen. Kun raahasimme sitä ulko-ovelle, tuntui kuin olisin kantanut hirvittävän isoa käärmettä. Tai mistäs minä tiedän, millaista on käärmettä kantaa!
Tässä se nyt on. Kyllä talo on suorassa, kuvan ottaja taisi olla hiukan vinossa.
Tervetuloa Joulu!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.