Seinäjoen käsityömessut olivat jo runsaat pari viikkoa sitten ja vasta nyt ehdin (muka) laittaa tänne muutaman kuvan.
Nuo 70-luvun ikkunaverhoista tehdyt takit kiehtovat. Tekisi mieleni ostaa, mutta tiedän, etten kuitenkaan osaa pitää sitä.
Tytär puolestaan halusi ostaa fiftarimekon, mutta päätti ommella sen itse.
Tytär istui meikattavaksi. Sitten minä jo istuin tuolille huulipunan laittoa varten. Meikkaajan luo tuli nuoria tyttöjä, jotka malttamattomana odottivat vuoroaan. Totesin, että kyllähän he tarvitsevat enemmän meikkivinkkejä kuin minä. Ei kait mikään meikki voi korjata jo syntyneitä vaurioita?
Tämän kempparin tuotteita ostin jo 70-luvulla. Nyt näitä nostalgisia tavaroita myytiin messuilla, kun omistaja on jo maan mullissa. Eikös Ylen toimittaja sovi myyjäksi kuin nenä päähän.
Taas ostin yhden pellavapontson ja varmaan sen vuoksi, kun kauppias oli niin loistava mainos tuotteilleen.
Tällä kertaa ostin teleskooppivarsisen strutsinsulkahuiskun. Yletyn korkeammalta huiskimaan pölyt. On se niin hyvä vehje siivouksessa.
Messujen huippuesiintyjät olivat nämä 13-vuotiaat Mööpelin pojat, jotka tekevät talosänkyjä. Yksi pojista on kesätyöntekijä ja kaksi omistaa "firman". Kuulemma 25-vuotias puuseppä palkollisena olisi jo liian vanha! Pojalla oli sana niin hallussa, että Ellen Jokikunnaskin häkeltyi.
Ja väki kuunteli juttuja.
Oman kylän Tarja valmistaa mm. nimikoituja pyyhkeitä. Voi valita tekstin ja kuvan.
Eikös leipominenkin ole käsityötä? Serkkuni Marjatta kertoi saaneensa messujen kahvipöydässä aivan tuntemattomalta naiselta tosi helpon omenapaistoksen ohjeen:
Laita vuuan pohjalle omenalohkoja,
sekoita 1 dl sokeria ja 1 dl jauhoja ja laita ne lohkojen päälle
aivan päällimmäiseksi siivuta juustohöylällä voisiivuja kanneksi
paista 200 asteessa noin puoli tuntia.
Ja nauti herkullisesta paistoksesta ja siitä, miten helppoa se tekeminen on.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.