Tämän jutun aiheen sain siitä, kun tilasin netin kautta liput Suomi-Ruotsi -maaotteluun, joka on syyskuun alkupuolella Tampereella. Tämä on vasta toinen maaottelureissu, ensimmäinen oli varmaan noin 25 vuotta sitten Helsingissä. Menimme sinne omalla autolla ja Mies kertoi, että hänen pelikaveri tyttöystävänsä kanssa tulee meidän kyydissä. Harmittelin mielessäni etukäteen, että naiset taas pannaan takapenkille, mistä en lainkaan tykkää. Harmitus oli ennenaikaista. Tämä rakastunut pari istui takapenkillä ripirinnan eikä Miehen kaveria olisi varmaan millään saatukaan etupenkille. 

Mutta tuosta pännimisestä. Maaottelulippujen tilauksen jälkeen saan jatkuvasti Ticketmaster Suomelta postia, jossa tarjotaan lippuja eri tilaisuuksiin. Hassuinta on se, että ne vielä kauppaavat maaottelulippuja. Yksi lipputilaus ja tuollaisen riesan sain. Sama juttu on monen muun asian kanssa, kun netin kautta hoitelee. Ja tuollaisen postin peruuttamisen paikkaa ei löydä sitten millään.

Helpotti, kun sai kirjoitettua tämän ittestä pihalle. Pänniminen väheni.

Eipä pänninyt viime viikolla, kun kävin serkkuni ja kahden pikkuserkun kanssa Tampereella. Olemme muutama vuosi sitten "löytäneet" toisemme ja tehneet yhteisiä voimaannuttavia reissuja. Nyt kävimme ystäväni Helenan opastuksella Amurin työläismuseossa, johon ihastuin jo viime kesän käynnillä. Löysimme paljon tuttuja juttuja, vaikka emme olekaan syntyneet 1800-luvulla. Vaikka kaupat ovat meidänkin aikana muttuneet hurjasti, jotain on vielä ennallaan. Helmi-ryynit ja rusinat. Työmies- ja Klubiaskeja katsellessa näen mielessäni isäni istuvan takkakivellä ja polttelevan tupakkaa.

kauppa.jpg  

Kauppahalli on meille tosi ihana ja eksoottinen paikka. Tampere on meille lähin paikka. Saattaapi Vaasassakin olla, mutta kun se on niin syrjässä. Sieltä mustaa makkaraa tietenkin.

kauppahalli.jpg  

On se hyvä, kun harmituksen aiheet ovat pieniä ja pienet ilot suuria.