Vaikka tulisi millaiset pakkaset tahansa, meillä on sisällä lämmintä. Öljyauto kävi ja täytti tankin. Siinähän ei mitään erikoista ole; jokaisessa öljylämmitteisessä talossa täytetään öljytankki. Toivottavasti hiukka ennen kuin viimeinen tippa palaa. Näinkin on käynyt.

Ei voi kuin ihailla autonkuljettajan taitoja. He ajavat, minne pitää. Niin meillekin.

ljyauto.jpg  

Autonkuljettaja peruuttaa meidän kapean tienpätkän, noin 100 metriä ja ajaa auton peruuttamalla pihaan asti. Tälläkin kertaa oli kuski, joka ei ollut käynyt meillä aikaisemmin. Hitaasti mutta varmasti hän peruutti auton eikä mun kynttilälyhdyillekään käynyt kuinkaan.

Hyvin on 1900 -luvun alussa ja monet vuosikymmenet tästä välistä sopineet kulkemaan hevonen, kärryt ja mies. Ainakin mun kotonurkilla tuolla rakennusten ulkonurkalla oli oma nimityksensä. Se oli pii. Ei mikään 3,14 ja muut desimaalit perässä vaan nimenomaan ulkonurkka. Kun leikimme piilosilla oloa, menimme usein piin taa.

Taas tälle vuosituhannelle. Ratissa oli nuori mies, joka sopisi vaikka millaiseen asiakaspalveluun. Asiallinen ja ystävällinen. Pahoitteli kuraantunutta autoa, kun kerroin ottavani kuvan. Ei kait kurateillä auto puhtaana pysy. Ei sitten muuta kuin lämmintä talvea!