Viivy vielä hetki... sinä kevät, älä kiirehdi kesään.

Kevät on kesän odotusta ja sitä haluaisin pitkittää mahdollisimman paljon. Ei ole mitään kiirettä räjäyttää puiden lehdet täyteen kokoon, kukat kukkimaan. Haluan kokea kesän tulon hiljalleen, pientä edistystä päivä kerrallaan. Odotus on aina kutkuttavaa, kun tietää saavansa jotain hyvää. Niin keväässä ja kesän odotuksessakin. 

Mahonia ei malta odottaa lämpimällä hirsiseinällä

mahonia.jpg  

Omenankukka odottelee lämpimiä säitä ja pölyttäjiä vielä nukkaisena

omppu.jpg  

Kiinanlaikkuköynnöstä viivyttää iltapäivän varjot

pensas.jpg  

Vaahtera on kuin pitsiä

vaahtera.jpg  

Älä kiirehdi särkynyt sydän, ettei hallayö sotke suunnitelmiasi

syd%C3%A4n.jpg   

Mistäs mehut keitetään, kun uhmaat näin hallaöitä?

herukka.jpg  

Tuo otsikko Viivy vielä hetki pyöri päässä aamulla ja nyt tätä kirjoittaessani piti YouTubesta hakea tarkemmin sanoja. Kuuntelin ja katselin Laura Voutilaisen esityksen ja se oli aivan huima. En ole ennen pitänyt Lauran tyylistä - lauluista kyllä, mutta olen muuttanut mielipidettäni. Hän on loistava ja monipuolinen taiteilija. 

Yksi onni on pystyä muuttamaan käsitystään, kun avoimin mielin  katsoo asioita. Ikäkö tätä "viisautta" tuo? Kenties.