Viivy vielä hetki... sinä kevät, älä kiirehdi kesään.
Kevät on kesän odotusta ja sitä haluaisin pitkittää mahdollisimman paljon. Ei ole mitään kiirettä räjäyttää puiden lehdet täyteen kokoon, kukat kukkimaan. Haluan kokea kesän tulon hiljalleen, pientä edistystä päivä kerrallaan. Odotus on aina kutkuttavaa, kun tietää saavansa jotain hyvää. Niin keväässä ja kesän odotuksessakin.
Mahonia ei malta odottaa lämpimällä hirsiseinällä
Omenankukka odottelee lämpimiä säitä ja pölyttäjiä vielä nukkaisena
Kiinanlaikkuköynnöstä viivyttää iltapäivän varjot
Vaahtera on kuin pitsiä
Älä kiirehdi särkynyt sydän, ettei hallayö sotke suunnitelmiasi
Mistäs mehut keitetään, kun uhmaat näin hallaöitä?
Tuo otsikko Viivy vielä hetki pyöri päässä aamulla ja nyt tätä kirjoittaessani piti YouTubesta hakea tarkemmin sanoja. Kuuntelin ja katselin Laura Voutilaisen esityksen ja se oli aivan huima. En ole ennen pitänyt Lauran tyylistä - lauluista kyllä, mutta olen muuttanut mielipidettäni. Hän on loistava ja monipuolinen taiteilija.
Yksi onni on pystyä muuttamaan käsitystään, kun avoimin mielin katsoo asioita. Ikäkö tätä "viisautta" tuo? Kenties.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.