Nyt en kirjoita Näin naapurissa -ohjelmasta, jossa mm. Leena Pakkanen kertoi, kuinka hyvin asiat olivat itänaapurissa eli Neuvostoliitossa. Sunnuntaina menimme kuntarajan toiselle puolelle ja länteen päin teemalla Asu ja elä Kurikassa. Ei me oikeasti Kurikassa käyty vaan Jalasjärvellä. Vaikka kuntaliitokset ovat vähentäneet kuntia, eivät paikkakunnat ole mihinkään häipyneet.
Meitä kävijöitä kutsuivat avoimet ovet uusiin ja vanhoihin taloihin ja meitä tietenkin kiinnostivat vanhat talot. Ajattelimme käydä kahdessa vanhassa kohteessa, mutta kolmas tuli sopivasti mutkitellen kotimatkan varrelle. Kaikkien kohteiden isäntäväki antoi luvan laittaa kuvia tänne blogiini.
Meidän ykköspaikka
Jo vanha koivukuja kutsui
talon pihaan
ja kuistille
ja kamariin, jossa oli ihanan vanhat tummat tapetit. Ja tuo puhelin.
Aivan horros kattoin kaikkien kamarien tapetteja, jotka olivat Toijalan tapettitehtaalta
Kuinkahan moni emäntä ja isäntä on tästä aitan oven aukaissut?
Hyvin piilotettu jäteastia
Toinen kohde oli ollut sairaalana ja kouluna, nyt talon ostanut perhe kunnosti valtavan isoa taloa
Tässä talossa vanhaa korjattiin uudella tyylillä, joka näytti olevan erityisesti nuoremman väen mieleen.
Kuinka moni haluaisikaan ison luokkahuoneen kokoisen harrastuspaikan?
Vanhat perunalaatikot uudessa käytössä
Tältä vuosituhannelta
Tämän kohteen esittelyssä todettiin, että on talo atrium-mallinen ja suoria linjoja katkaisee jopa 48 nurkkaa. Suunnittelussa on otettu huomioon maisemat, ilmansuunnat ja auringonkierto, joiden ansiosta jokainen ikkuna on kuin taulu.
Talossa olikin monta mielenkiintoista paikkaa.
Ikkunat ovat kuin taulut, jotka vaihtavat väriä vuodenaikojen mukaan.
Kotiin tullessa kattelin taas uusin silmin huusholliamme ja mietiskelen, mitä pientä laittoa meidän talossa olisi. Mies kun lukee tämän, varmaan toteaa, että meidän talo on aivan hyvä. Niin, se on meidän hyvä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.