Retriitti on Wikipedian mielestä vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Seurakunnan järjestämät retriitit ovat hiljaisuuden retriittejä. Nyt minä en kirjoita niistä, vaikka aihe kyllä kiinnostaa.

Marjapuskaretriitissäni elän täyttä arkielämää eikä mulla ole stressiä, tietääkseni. Minä poimin perheen joutilaimpana meidän viinimarjat päivisin yksin. Olin aivan hiljaa, kun ei ollut juttukaveria mutta ympäristö ei ollut hiljaa. Viereisessä puistossa leikattiin nurtsia, autoja kulki, koirat haukkuivat ja harakkaäiti ilmeisesti opetti nuorisoaan tai riiteli naapuriharakan kanssa. Mutta minä olin hiljaa.

viinimarja.jpg

Ajatukseni kulkivat siellä täällä ja asioista toiseen. En riidellyt itteni kanssa, usein kyllä muistuttelin paremmasta minästä. En myöskään riidellyt ympäristön kanssa enkä ärsyyntynyt tällä hetkellä erilaisista yhteiskunnallisista asioista, koska en osaa itse luoda parempaa Suomea käytettävissä olevilla rahoilla ja toiminnalla. Mietiskelin sitäkin, että on mukavaa mennä viikonloppuna Miehen nuorimman serkun (heillä ikäeroa 33 v) häihin ja huippuihanaa seuraavana viikonloppuna pojanpojan ristiäisiin. Häihin menen täysin vieraana ja ennen ristiäisiä teen ne jutut, mitkä on mulle sovittu. Nautin ihanasta elokuun kesästä. 

Illalla retriitin nimi vaihtui

Huomenna torstaina on suuri päivä. Sorsastus alkaa. Kun lapset olivat kouluikäisiä, tytär odotti koulun alkua ja poika sorsastuksen alkua. Mies meni jo illalla "varaamaan" pienen saaren ja yöpyy siellä teltassa. Aamulla porukka täydentyy pojalla, viikonlopun sulhasella ja hänen isällään. Oikea isä-poikapäivä + 1 koira. Minä jatkan kotona sitten omaa hiljaisuutta. Ei paha.