Meidän lähikirjastomme on melkein täyden palvelun tavaratalo. Sieltä saan haluamani kirjat heti hyllystä tai jonottamalla. Niistä tulee sähköpostiin ilmoitus, koska saan kirjan hakea. Joskus menen sinne pää tyhjänä ja pyydän henkilökuntaa kattoon mulle sopivan kirjan. He kun tuntevat lainaajien lukutottumukset. Pienen kirjaston etu.
Kirjasto on muutakin kuin kirjoja
Viikon verran kävijät ovat saaneet tutustua käsitöihin, joita kansalaisopiston kudontapiirit ja käsityöpiiri ovat valmistaneet. Heti huomautan, että olen näistä töistä tehnyt vain muutaman. Valitettavasti.
Nämä helmet haluaisin. Arvelen, että ne on tehty ontelokuteeseen. Viisaampi kommentoikoon.
Taustalla olevassa vitriinissä on aivan mahtavia puukkoja, jotka on kokonaan tehty käsin. Huonekalukangasta paukutin useamman viikon ja sain sen jopa paikalleenkin.
Näissäkin liinoissa pitää kutoessa ajatus pysyä koossa ja jalat oikeilla polkusilla.
Kansalaisopistomme täyttää 70 vuotta ja kudonnan opettajamme suunnitteli laukkuihin opiston logon. Saimme muuten hienon idean laukun ja vuorikankaan ja sivutaskujen ompelemiseen. Jopa minä sain asiallisen ja siistin sisäpuolen.
Videonauhoista tehdyt pitsikuvioiset kassit ovat hienon näköisiä. Kudoin yhden kassin samettilangan kanssa ja siihen olin varannut muutaman kasetin. Eipä siihen mennyt kuin noin 20 minuuttia Simpsoneita. Se mun kassi kuuluu kotiosastoon Keskeneräiset. Jos kaikki kertyneet videonauhat kutoisi, ei taitaisi päivät riittää.
Lähikirjastossa saa kirjojen ja näiden katselun lisäksi äänestääkin. Ja kaikki maksutta.
P.s.
Kävimme viikonloppuna Tampereen Komediateatterissa kattoos Kvartetin. Oli parempi kuin just teeveestä tullut elokuva. Varsinkin Esko Roine on huippu.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.