Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

kirja%20hotakainen.jpg

Ostelen harvakseltaan itselleni kirjoja mutta tämän ostin heti, kun se ilmestyi. Kun se on oma, ei lukemisella ole ollut kiire. Ostin sen lähinnä Miehelleni, joka katsoo kaikki formulakisat. Ja minä tykkään Hotakaisesta ja Räikkösestä.

Kirjassa kerrotaan Kimistä eri lailla, miten lehdet "uutisoivat" hänen elämästään. Mielenkiintoista oli matka lapsuudesta F1-huipulle. Hotakaisen kirjoitustyyli on lyhyttä eikä siinä kertoilla vaan kerrotaan. Siitä tykkään.

Kirjahaasteen kohdemaaksi merkitsin Sveitsin, jossa Kimi perheineen asuu. (Ei tarvi enää etsiä sveitsiläistä kirjoittajaa).

Kristiina Harjula: Olaanko me jo vanhoja - elämää suurten ikäluokkien matkassa

kirja%20ollaanko%20me.jpg

Kirjan takakannen mukaan "teos kulkee suurten ikäluokkien matkan 40-luvun Suomesta tähän päivään. Miten sukupolvi, joka on kasvatettu olemaan hyödyksi, kohtaa vanhuuden".

Kirjassa seitsemän 1940 ja -50 -lukujen taitteessa syntynyttä kertoo elämänvaiheistaan tähän päivään. Tarinat ovat mielenkiintoisia ja sisältävät monenlaisia kohtaloita. Väliin kirjoittaja tarjoaa faktatietoa kulloisestakin ajasta. Elin lukijana varsinkin heidän lapsuuttaan ja samalla omaani. Paljon oli tuttua myös nuoruusvuosien ajasta. Tämä oli mukava iltalukeminen, kun ei tarvinnut niin tarkkaan muistaa juonta. Toki piti joskus palata taaksepäin ja katsoa, millainen lapsuus tällä kertojalla olikaan.

Astrid Lindgren:Veljeni Leijonamieli

kirja%20lindgren.jpg

Kirjallisuuspiirimme aiheena on nyt ruotsalaiset kirjailijat. Tätä kirjaa en jostain syystä ole lukenut aikaisemmin. Vaahteramäen Eemelin olen lukenut moneen kertaan. 

Korppu eli Kaarle Leijona on kuolemansairas pieni poika ja häntä pelottaa. Äiti on työssä ja Korppu joutuu olemaan paljon yksin. Onneksi isoveli, Joonatan kertoo tarinoita Nangilasta, jonne Korppu pääse pian. Samalla Korppu kuitenkin suree sitä,. että hänen pitää mennä sinne yksin. .Asiat eivät kuitenkaan mene niin ja pian molemmat pojat kulkevat Nangilassa. Paikka ei olekaan hiin rauhallinen vaan vaarat uhkaavat. Tästä alkaa heidän seikkailunsa pahaa vastaan. 

Kirja oli paikoin liikuttava, jännittävä ja ahdistavakin, enkä lukisi sitä liian nuorelle. Kirja on kuitenkin hieno tarina veljesrakkaudesta. Pidin kirjasta erittäin paljon. Morren maailma -blogissa on hieno arvostelu kirjasta.

Liane Moriaty: Mustat valkeat valheet

kirja%20moriaty.jpg

Kirjallisuuspiirissä luettiin aikaisemmin chick lit -kirjoja ja monet mukana olevat suosittelivat Moriatya. Yllätyin, miten kirja nappasi mukaansa eikä se ollut niin makea, mitä ajattelin. Kirjan tapahtumat sijoittuvat australilaiseen kaupunkiin ja siellä ns. paremmalle asuinalueelle ja sen kouluun. Tarinan henkilöt ovat kaikki jotain kautta kytköksissä kouluun.

Kolme hyvin erilaista naista ystävystyvät; kuvankauniilla Celestellä on rikas mies ja kaksoispojat, Madelinellä on uusperhe ja murkkuikäinen tytär ja kouluun menevä poika. Kolmantena on paikkakunnalle muuttanut yksinhuoltaja Jane, jolla on pieni poika.

Kirjan alkupuolella kerrotaan murhasta, joka tapahtui vanhempien illanvietossa. Meille ei kuitenkaan kerrota, kuka on kuollut ja kuka sen aiheutti. Juonessa kukee koko ajan mukana Janen esikoululainen poika, jota syytetään tytön pahoinpitelystä. Kirjassa on arkisia tilanteita mutta myös kiusaamista ja perheväkivaltaa. Viihteen lisäksi kirja herättää ajatuksia; kaikki ei ole niin hyvää, miltä ulospäin näyttää. Kirjan lopputapahtumat yllättävät. Saatan lukea jatkossa toisenkin Moriatyn kirjan. Tästä kirjasta saan haasteeseen lisätä Australian.

 

Anne B. Ragde: Erakkoravut

kirja%20erakkoravut.jpg  

Kirja on jatkoa Berliinin poppelit-kirjalle, joka on heinäkuun kirjahyllyssä. Henkilöt ja tapahtumat olivat näin suht hyvin mielessä. 

Tapahtumien pääpaikka Norjassa on Neshovin sikatila, jota pitää Tor kolmesta veljeksestä. Tilan elämä muuttuu täysin, kun Tor loukkaa pahasti jalkansa ja joutuu turvautumaan vastentahtoisesti ulkopuoliseen apuun. Kodinhoitaja tunkeutuu heidän arkeensa ja sekaantuu tuttuihin rutiineihin (jotenkin tuttua) eikä lomittaja sikalassa osaa varmaankaan hoitaa sikoja oikein. Apuun tulee Torin tytär Torunn, joka joutuu tutustumaan isänsä puolen sukuun. Tilan tapahtumien rinnalla kukevat veljien Erlendin ja Margidon tarinat.

Enpä osisi etukäteen uskonut, miten Ragden kirjat nappaavat mukaansa. Kirjoissa eletään arkipäivää, on surkeutta, ahdistusta ja Torin jääräpäiväisyyttä ärsyttävyyteen saakka. Miten siat voivat kiinnostaa? Mutta kyllä voivat, samoin kuin Magidon hautausurakoitsijan tehtävät ja varakkaan miesystävänsä kanssa elävän sisustajan Erlendin tarinat. Eipä ollut Torin tyttären Torunninkaan elämä pelkkää päivänpaistetta. 

Pidin kirjasta, Ragden tavasta kirjoittaa. Jos et ole lukenut, aloita Berliinin Poppeleista mutta jatka lukemista vaikka alku kyllästyttäisi. Tästä sain Norjan haasteeseeni.