Ennen kuin kerron tästä hyvin tuntemastani laiskasta emännästä, on aivan pakko kertoa sunnuntaiaamupäivästä. 

Meidän pojanpojan ristiäiset olivat viikko sitten lauantaina ja tänä sunnuntaina Matias Eemeli otettiin jumalanpalveluksessa seurakunnan jäseneksi. Minä en tuosta protokollasta ole selvillä, että otetaanko kasteessa vai tässä "kuulutuksessa". Taitaa olla tuo ensimmäinen, mutta jumalanpalveluksessa kerrotaan kirkkokansalle kastamisesta, niinkuin tiedättekin.

kastepuu.jpg  

Kirkossamme on kastepuu, johon lisätään kastettujen lasten nimet. Koska isä oli töissä ja äiti kotona Matiaksen kanssa, saimme mummuna ja vaarina käydä jumalanpalveluksen aikana lisäämässä puuhun pojan nimen. Minä tapani mukaan liikutuin tästä tehtävästä kyyneliin asti, mutta eihän se mitään haittaa (mua itteä haittaa ajoittain)? Meidän mielestä tämä oli hieno hetki. Ja oli mukavaa, kun kastepappi Irja toimitti jumalanpalveluksen. Kyllähän me tunnemme kaikki seurakunnan työntekijät, kun meidän kappeliseurakunta on niin sopivan pieni.

Laiskasta emännästä

Kirkonmenojen jälkeen tytär tuli puolukkametsään, kun Mies oli luvannut näyttää oikein hyvän puolukkapaikan. Eikä vain luvannut, vaan meni itsekin poimimaan. Mitä teki tämä laiska emäntä? Ei mennyt, vaan lähti Tuurin kauppakeskukseen. Ja vielä sunnuntaina. Oli siellä muitakin.

Siltalan vaatekaupas totesin, että miesten vaatteiden osto on helppoa kuin heinänteko. Ostin Miehelle farkut. Se tapahtui niin, että Mies leikkasi nykyisten farkkujen liiringistä sen tietolapun (koko ja malli). Sen näytin myyjälle, myyjä kattoi samanlaiset farkut ja minä maksoin kassalle. Aikaa olisi mennyt noin 5 minuuttia, ellen olisi hiukan silmitellyt mulle sopivia vaatteita. Vaikka mulla olisi kuinka hyvä ja sopiva vaate, en osta samanlaista. Tässä on se meidän ero vaatteiden valinnassa.

a_tavarapuoti_kylakauppa_veljekset_keski  

Eipä uskoisi, että tämän pääsisäänkäynnin takana on 40 000 neliön Keskisen Kyläkaupan Tavarapuoti. Sinne tietenkin menin jämptin kauppalistan kanssa. Joustavaa vinonauhaa, lapsellista collegea Matiaksen takkiin, kangasta, vinonauhan kääntäjälaite, neppareita, lakua ja Miehelle marjapoimuri ja suklaata sekä tyttärelle muovisankoja puolukoita varten. Näytti siltä, että monella oli kärry tavaraa täynnä ja todennäköisesti kaikkia ei ollut kauppalistassa. 

Ahkera tytär ja Mies

puolukat.jpg  

Puolukanpoimijat olivat metsässä yhtä pitkään kuin minä kauppareissulla. Ja tässä on tulos. Tytär köyhänä opiskelijana aikoo hakea metsästä uuden läppärin. Ja tottahan isä auttaa. Että tällainen työnjako tällä kertaa.