Olin tiistai-illalla sukututkimusluennolla puolisentoista tuntia. Oli kätevää, kun sai istua kotona vintillä tietsan ääressä. Näytöllä oli yhdessä nurkassa luennoitsija, isompi tila oli tekstille ja lisäksi sai kirjoittaa itteä askarruttavista asioista ja sai oitis luennoitsijalta vastauksen. Näitä lisää!

Seuraavalle yölle jäikin pääknuppiin niin paljon virtaa, ettei uni tullut, ei sitten millään. Meidän tuvan kovaääninen seinäkello ilmoitti, että kello on kolme ja aina vaan olin valveilla. Kun ei nukuta, on hyvä mietiskellä seuraavan päivän töitä (joista en ota stressiä), pohtia maailmankaikkeutta ja aivan pieniäkin asioita, niinkuin esim.

- jos käytät Minigrip-pusseja, ootko jo oppinu käyttämään niistä nimeä Amergrip? Vaikuttaa siltä, että isompi firma on ostanut pienemmän ja pitäähän nimi näkyä. Veikkaan, että minä puhun vielä viiden vuoden päästä minigripeistä.

- kansalaisopistolta lähtiessä kävin vessassa ja taas ihmettelin kylttiä Käsipaperia ei saa laittaa WC-pönttöön. Paremminkin aina ihmettelen, että kuka kumma niitä oikein heittelee ja tukkii viemäreitä. Luulisi sen jokaisen vessan käyttäjän ymmärtävän. Ei ilmeisesti ymmärrä.

- viisaat pääknupin fiksaajat sanovat, että meidän pitäisi päästä irti rutiineista ja tehdä jotain aivan eri tavalla. Tänään päätin imuroida huushollin eri järjestyksessä, mihin olen tottunut. Lopputulos on se, etten ole aivan varma, jäikö joku kohta imuroimatta ja imuroinko jonkin kohdan kahteen kertaan. Palaan rutiineihin, kun imuroidessakin voi ajatella suuria ajatuksia.

- kaikki muuttuu, enää ei jaeta isoja puhelinluetteloita. Tällä viikolla otin vuoden 2015 puhelinluettelon viimeiseen käsittelyyn. Käytän luettelon sivuja sytyttäessäni valakiaa hellan pesään. Olen vielä Keltaisilla sivuilla ja kauan menee, ennenkuin mun nimi tulee poltettavaksi. Jos se on siellä.

- ainakin meidän aluetta kiinnostava uutinen oli, että Pandapariskunta Kiinasta saapuu pian uuden vuoden jälkeen Ähtäriin (meiltä 65 km). Mielessäni kuvittelin Helsinki-Vantaan lentokentän ja Finnairin koneen, Pandapariskunta tulee koneen ovelle, huiskuttaa vastaanottajille ja tyylikkäästi liukuvat alas kaidetta pitkin

- Black friday (pläk raidi) ei saanut mua liikkeelle, kun kauppalistalla ei ollut valmiina rivin riviä.

- peruutin Maalla-lehden, joka on tullut mulle muutaman vuoden. Hätinä ehdin peruutuksen lähettää, kun jo kaupataan puolella hinnalla seuraavaa kestotilausta. Myyjä kysyi ystävällisesti, miksi peruutin. Sanoin, että olen kyllästynyt siihen lehteen. Myyjä ei kait kuullut tuota, kun innoissaan selitti, että nyt lehti tulee joka kuukausi ja aihepiirejä on lisätty. Lopetti puhelun, kun sanoin, että olen edelleen kyllästynyt lehteen.

Tuon lehtijutun yhteydessä ajattelin, että kyllä alan entistä enemmän muistuttaa äitiäni. Vein hänelle joskus Kotilieden tai Kodin Kuvalehden, mutta hän sanoi ettei ole kiinnostunut. Samat oireet ovat mullakin. Riittää Kodin Pellervo ja hyvät kirjat. 

No, tähän lopetan. Pienistäkin jutuista saa puserrettua yhden kuvattoman blogijutun. Iso kiitos teille kaikille, jotka seuraatte mun kirjoitelmia.