Kahdentoista vuoden jälkeen saimme taas ihastella ja nautiskella Prahasta pitkän viikonlopun ajan. Nyt olimme matkalla 16 mukavan ihmisen porukassa eikä tarvinnut itse miettiä lentoja eikä etsiä varattua hotellia. Aivan upea tsekkiläis-suomalainen nuori mies oppaana tutustutti meidät syvemmällekin Prahan historiaan.
Ensimmäisellä reissulla tutustuimme kaikkiin opaskirjojen mainitsemiin kohteisiin eli Prahan linnaan, Pyhän Vituksen katedraaliin, Petrinin kukkulalle, Vanhan kaupungin torniin ja astronomiseen kelloon, Kaarlen siltaan, Loretan luostariin, juutalaiskortteliin ja Vysehradin hautausmaahan. Nyt otimme matkan rennommin ja kuljeskelimme pääasiassa kahdestaan ilman suurempia suunnitelmia. Ja nautimme vanhojen rakennusten katselemisesta.
Astronomisen kellon luona kävimme, mutta emme odottaneet tasatuntia.
Suosittu kuvauspaikka kellon alla:
Uusi kokemus oli jokilaivaristeily ruokailuineen. Illan pimetessä alitimme Kaarlen sillan.
Jokiristeilyn jälkeen kuljeskelimme Vltava-joen rantoja ja yksi maamerkki tuli kuvattua iltavalaistuksessa. Tanssiva talo.
Tuon Vltava-joen, jonka Moldau-nimi on meille tutumpi, yli on rakennettu monta siltaa. Niin monta, että eksyimme ja kävelimme pitkät matkat, kun etsimme oikeaa ratikkapysäkkiä.
Hotellimme oli noin yhdeksän ratikkapysäkin päässä keskustasta lähellä televisiotornia, jonne minäkin uskalsin mennä, kun oli hissi ja näköalapaikalla lasiseinät. Tornin rungolla kiipeili pieniä patsaslapsia.
Tornista sai kyllä hyvän käsityksen tiiviistä rakentamisesta. Ehkä ahdistuisin, jos tuolla asuisin? No, monet ahdistuisivat meillä asumiseen.
Edellisellä reissulla oli kaupungilla paljon lasikuituisia erivärisiä ja -kuvioisia lehmiä. Nyt silmiin pisti vanhan näköiset avoautot, jolla kuljetettiin turisteja.
Tämäkin on tsekkiläinen tai prahalainen erikoisuus. Rullalla paistettu pullaa muistuttava rengas, jossa oli hedelmiä ja jätskiä. Hyvä mutta aivan liian iso.
Viimeisen päivän vietimme Vaclavin aukiolla. Katselimme, kävelimme, minä kiertelin kaupoissa.
Vaclavin aukion tapahtumat elokuussa 1968 on jäänyt ikuisesti mieleen. Olin menossa ensimmäisen työpaikkani koulutuspäivään linja-autolla Lapuan ja Seinäjoen väliä. Autossa oli radio auki ja Lieko Zachovalova kertoi puhelimitse Neuvostoliiton tankkien vyörymisestä Vaclavin aukiolle ja niiden päivien tunnelmista. Sekin jäi mieleen, että puhelinkeskus kehotti ajan puutteen takia lopettamaan puhelun mutta Lieko vaan jatkoi.
Praha on erittäin siisti kaupunki ja tuolla aukiolla kulki nainen myyntikojujen välissä harjan ja rikkalapion kanssa. Tässä oli pieni tauko, kun varmaan poika soitti ja kysyi, missä hänen kirjansa ja vaatteensa ovat. Näin kuvittelin.
Kävimmehän Lucernan ostoskeskuksessa, kun sitä oli kehuttu matkaoppaassa. Ei se meille kummoinenkaan paikka ollut, mutta pitihän tästä kuva ottaa.
Tässä taitaa olla jo liikaakin juttua meidän reissusta mutta yksi juttu pitää mainita. Se on
Kohteliaat prahalaiset ratikassa
Ostimme heti eka päivänä kolmen päivän matkaliput, joilla saimme rajattomasti reissata ratikalla ja metrolla. Metro jäi nyt käyttämättä, mutta ratikkaa sitä enemmän. Arvatkaapa, olinko äimänä, kun täydessä ratikassa lähes poikkeuksetta nuoremmat antoivat minulle istumapaikan! Ja minä kun olin ajatellut, että pitää varmaan antaa paikka vanhemmille ihmisille. Miestä vähän nauratti.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.