Meidän mattopyykissä on romantiikka kaukana. Toista oli ennen, vaikkapa vanhoissa suomifilmeissä. Järven rannalla naiset pesivät porstalla ja mäntysuovalla mattoja ja huuhtoivat ne vedessä. Ei mietitty vesien saastumista. Ja aurinko paistoi. 

Pesin loppuviikolla meidän tuvan matot. En mäntysuovalla enkä porstalla. Liotin vajaan tunnin Svipe-vedessä vanhassa ammeessa, joka taas vaivoin saatiin raahattua heinäladosta navetan nurkalle. Heinälato ei ole muuten vuosikymmeniin nähnyt heiniä. Varmaan haluaisi nähdä, kun siellä on nyt kaiken maailman "jos joskus tarttis" tavaraa.

Ammeen tulppa ei tietenkään pitänyt vettä. Ei muuta kuin paksu muovi koko ammeeseen ja liotus onnistui. Liotuksen jälkeen matto parille peräkkäiselle hetekalle ja pesu painepesurilla.

pesupaikka.jpg  

Kun aikanaan aloitimme tämän autiotalon kunnostuksen, kärräsimme tuvasta kaatopaikalle toistakymmentä televisiota ja lähes saman verran hetekoita. Onneksi hoksasimme jättää muutaman hetekan ittelle. Siitä ei ole tietoa, kuka nuo tavarat oli tupaan vienyt ja koska. Siinä vaiheessa ei jätemaksuista vielä puhuttu. Hyvä näin, monta markkaa säästimme.

Meidän kirkonkylällä on ollut jo pitkään hyvä matonpesupaikka. Meille parasta siellä on mankeli, jolla saa puristettua liiat vedet pois ja matot kuivuvat hiukka nopeammin.

mankeli.jpg  

Yks urakka on saada kuusimetriset farkkumatot kuivumaan mutta onnistuuhan se kun aikansa punnertaa.

kuivumassa.jpg  

On meidän mattopyykki ollut joskus mukavaa, kuin retkellä oloa. Siitä on jo lähemmäs 25 vuotta. Olis pitänyt ottaa kuva hiukan kauempaa, että näkyisi pestävä matto ja altaat. No, tyttö tositoimissa oli tärkein kuvattava.

mattopyykill%C3%A4.jpg  

Taitaisi mattopyykki porstalla ja mäntysuovalla ruveta jossain vaiheessa maistumaan saippualta, kun tuvan mattoja on yli 30 metriä.