Kyllä nämä elokuun hienot päivät ovat korvanneet alku- ja keskikesän huonot ilmat. Ainakin osaksi. Olen istuskellut ulkona varjossa ja lukenut Taina Latvalan kirjaa Ennen kuin kaikki muuttuu. Juoni hieman hämmentää mutta kait se selviää viimeisellä sivulla, jos ei ennemmin. Olen laiskotellut ja nauttinut näistä päivistä. Välillä kävin syömässä karviaisia ja herneitä ja muutaman mansikan.
Emme tarvitse krysanteemeja, kun perennapenkit ovat vielä parhaimmillaan. Samoin kesäkukat. Itsekasvatetut kukat aloittavat kukintansa ostokukkia myöhemmin mutta myös kukkivat myöhemmälle syksyyn. Tuntuu, että nyt saamme palkkamme puutarhatöistä.
Navetan villiviini ei ole ollut moksiskaan alkukesän viileydestä. On tainnut tykätä.
Lumihiutale kotiutui saunan ikkunalle, kun siinä oli tarvittava määrä aurinkoa muttei liikaa.
Tästä kaatoaltaasta laitoin muistaakseni kuvan viime vuonnakin, mutta niin laitan nytkin. Tästä tykkään.
Tästä yhdistelmästä tykkään myös.
Vihannesmaa olisi aika tylsän näköinen ilman kehäkukkia. Niitä olenkin ripotellut sinne sun tänne ja lisäksi viime vuoden kukkien siemenet päättivät myös kasvaa.
Nauhukset ja leimukukat ilahduttavat kotiin tullessa.
Kiersin tontin kynä ja paperi kädessä ja merkkasin muistiin, mihin pitää ensi kesälle suunnitella uutta ja mitä pitää raivata pois. Vuoden vaihtuessa siementilausta tehdessä on pää aivan tyhjä. En muista, mitä pitäis tilata ja kasvattaa. Kukkien nimetkin häipyvät lumen alle. Puutarhavihkosta löytyvät.
Elämä on ihanaa! Ja vielä parempaa, kun lauantaina on pojanpojan, jota nyt kutsutaan Sintiksi, kastetilaisuus. Ja mummu on saanut laittaa kastemekon valmiiksi ja auttaa muutenkin järjestelyissä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.