Joskus tuntuu, että olemme aina kotona. Väärä tunne! Kyllä olemme liikkeelläkin. Tänään toisena juhannuspäivänä olimme jo heti kello 10 jälkeen Prismassa. Mies tarvitsi ruuveja saunan lauteiden tekemiseen eikä hän voinut odottaa huomiseen. Tänään on hyvä ilma tehdä sisätöitä.

Olimme viikko sitten Farmari 2017-näyttelyssäkin. Siellä käymme aina, kun sattuu olemaan lähistöllä. Tällä kertaa Seinäjoella, keskellä kaupunkia. Kuljeskelimme, söimme maistiaisia; oli Hookoon makkaroita, Valion kaiken sortin syömisiä ja tietenkin Atrian makkaroita ja salaatteja.

Ei suostunut Mies tähän pyyntöön

 

Nostalgiaa. Kotona ensimmäinen traktori oli David Brown. Pakko kuvata.

  

Huimaa tuo koneiden kehitys. Tämä ilmeisesti muokkaa maan, lannoittaa ja kylvää. 

  

Pojanpojan perhekin kävi näyttelyssä. Mielenkiintoisimpia olivat kukko ja kanat, mutta tämäkin kelpasi. Kuvasta en olisi tiennyt, että poika istuu puimakoneen renkaassa.

  

Ensi kesänä Miehen farkut parempaan käyttöön.

  

Jos oli traktori nostalginen, on tämäkin rakennus. Kun 18-vuotiaana muutin työn perässä Seinäjoelle, asuin tässä sairaalan tornitalossa huimimman nuoruuden. Silloin joki oli vain joki, jonka varrella kasvoi nokkosta ja pajua. Jokiranta ei ollut meille edes olemassa. Onneksi ajat muuttuvat ja viihtyisyyttä lisätään.

  

Lapsena maatalousnäyttelyjen parasta oli, kun sai ostaa lierillisen olkihatun. Se päässä seuraavana kesänä harvensimme sokerijuurikasta, porkkanaa ja punajuuria ja nypimme rikkaruohoja. Hattu päässä edelleenkin perkailen puutarhassa.