Kotona yksin ollessani mulla ei ole radio eikä teevee auki. Silloin joutuu ja saa ajoittain keskustella ittensä kanssa. Viime viikolla siivotessa tuli mieleen, että siinä työssä olen tullut fiksummaksi. Ja tuosta huomiosta asia laajeni aika tavalla.

Wikipedian ja suomisanakirjan mukaan fiksu tarkoittaa mm. viisasta, älykästä, hyväkäytöksistä. Mitenkäs siivoukseni ja viisaus liittyvät toisiinsa? No siten, että olen ymmärtänyt vähentää siivousta viime vuosina aika tavalla. Tuvan matot viedään ulos muutaman kuukauden välein. Aikaisemmin niitä kuskattiin tampattavaksi lähes joka viikko. Imurointi riittää. Ja on riittävän siistiä. Juhlapyhät eivät myöskään ole syy suursiivouksiin, niinkuin äiti aikanaan teki. Siivoan silloin, kun on henki päällä. Onneksi ei liian usein.

Huomasin viisauteni

Ensimmäisen kerran pidin itsenäni tosi viisaana, kun aloitin oppikoulun. Osasimme sanoa erään Uuno-nimisen miehen nimen ruotsiksi oikein nuotilla Yyno. Oikeasti olimme naapurin tytön kanssa tosi tyhmiä, kun nimittelimme kansakouluun jääneitä. Olimme muka heitä fiksumpia. Tätä temppua olen hävennyt vuosikymmenet mutta olen uskaltanut sanoa sen ääneen. Terveisiä Riittalle!

elina.jpg 

Se "viisas" 10-vuotias oppikoululainen (jonka kuvaa jostain syystä sotkettu)

Huomattavasti useammin olen pitänyt itsenäni tyhmänä ja taitamattomana. Näin oli varsinkin ensimmäisessä työpaikassani sairaalassa, jossa tein osastolla sihteerihommia. Sairaalasanasto oli aivan outo ja silti sitä olisi pitänyt osata. Sain ensimmäisen kerran puhtaaksikirjoitettavaksi kuolintodistuksen, jonka lääkäri oli kirjoittanut epäselvällä käsialalla. Selvisin sillä, että lääkäri saneli kuolinsyyn kirjain kirjaimelta. Se oli Haemorrhagia subarachnoidalis eli Lukinkalvonalainen aivoverenvuoto. Ja muistan vieläkin. Sairaala työpaikkana oli silloin tosi hierarkinen ja osastosihteeri oli siellä jonon loppupäässä. Onhan niitä jäänteitä siellä vieläkin.

Kotoa lähtö, muutto toiselle paikkakunnalle ja ensimmäinen työpaikka; siinä on ollut suurin muutos mun elämään. Seuraavat muutot, työpaikat ja opiskelut ovat olleet helppoja.

Olin tosi tyhmä äiti!

Kun tyttäreni oli runsaan kymmenen vuoden ikäinen, lähdimme yhdessä häämessuille. Tytär kun haaveili ihanista prinsessahäistä. Lippuluukulla laitoin vaihtokenkäni eli korkkarit tiskille maksamisen ajaksi. Tytär meinasi kuolla häpeästä. Äiti meni ja munasi hänetkin. Kiersimme eri näytteilleasettajilla ja juttelin heille sitä sun tätä. Tytär kuiskasi närkästyneenä, että pitääkö kaikkien tuntemattomien kanssa höpistä. Siitä innostuinkin härnäämään häntä ja olin entistä pöllömpi. Ja nauroin mielessäni. Kotiin mennessä kerroinkin tyttärelle, että olen aikanaan hävennyt äitiäni, joka syrjäkylän maatalon emännän tapaan puki mielestäni niin vanhanaikaisesti. Nyt sinä häpeät minua ja tyttäresi häpeää sinua jossain vaiheessa. Pojilla ei taida olla samanmoista ongelmaa. Eivät ainakaan näytä sitä.

Tyhmäkin fiksuuntuu

Vuosikymmenten vieriessä on ollut lohdullista huomata, että kaikkia asioita en osaa eikä tarvi osata ja joitain asioita osaan tosi hyvin. Nyt kun tytär on kohta 30 vuotias, olen muuttunut vuosi vuodelta fiksummaksi ja viisaammaksikin. Sitä osoittanee vaikkapa se, että neuvoni ja mielipiteeni kelpaavat. Sopivassa määrin. Tytär on äitiään fiksumpi.