Shelley Read: Minne virta kuljettaa 
Tämän kirjan kuuntelin ensimmäisen kerran kokonaan äänikirjana. Ja se onnistui hyvin ikkunaverhoja kutoessa. 

Victoria asuu sukunsa persikkatilalla Coloradossa vuonna 1948 ja hän on ainut nainen synkkämielisten miesten joukossa. Eräänä päivänä hän törmää alkuperäiskansaan kuuluvaan Wilsoniin ja rakastuu häneen. Kyläläiset eivät katso tätä hyvällä ja niin Wilson katoaa. Raskaana oleva Victoria jättää kotinsa ja pakenee vuorille. Elämä siellä ei ole helppoa ja niin hän joutuu palaamaan ja tekemään elämänsä raskaimman päätöksen. Kirjassa on rakkautta, kuvataan naisten ja muiden kuin valkoihoisten kaltioinkohtelua. Tärkeintä on kuitenkin Victorian sinnikkyys ja halu luoda omanlaista elämää.

Enempää en kirjan juonesta kerro, se on itse koettava. Alun luontokuvauksiin olisin ehkä kyllästynyt mutta kuunneltuna kirja kiehtoi. Tykkäsin.

Eppu Nuotio: Hopeamedaljonki - Raakel Oksa ratkaisee

Raakel ja Danne saavat urakan osakehuoneiston tyhjäyksestä ja korjaamisesta. Äskettäin kuollut omistaja Kaarina on säilyttänyt kaiken ja Raakel selvittää, miksi. Aivan luettava, mutta.....

 Shearer L.T.: Kissa, joka pyydysti tappajan

Tämän dekkarin kuuntelin enimmäkseen äänikirjana ja tykkäsin. Eläkkeellä oleva poliisi Lulu Lewis suree äskettäin kuollutta miestään ja muutti omaan jokilaivaan. Sinne tassuttelee Condrad, kulkukissa joka on myös etsivä. Kissa on siitä erikoinen, että hän osaa puhua valitsemilleen ihmisille ja Lulu on juuri sellainen. Lulun anoppi kuolee Lulun mielestä epäselvissä oloissa ja hän alkaa selvittää sitä Condadin ja entisen työkaverinsa kanssa.  Juonesta ei tässä tuon enempää. Jos voit kuvitella, että kissakin osaa puhua, tämä on mielenkiintoinen ja hauskakin kirja sinulle - murhasta huolimatta. 

Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa

  

Kirja oli mielenkiintoinen, vähän kurjakin mutta ajatuksia herättävä. Itsekin piti miettiä suhdetta omaan äitiin ja ajatella häntäkin ymmärtävästi. Ei minun ja äidin suhteessa toki ollut tällaista mutta arpensa hänelläkin oli äitipuolen "kasvatuksessa". Tästä Finlandiapalkitusta on kirjoitettu jo niin paljon, etten kirjoita enempää.

 Roope Lipasti: Porakonekirjoittaja

 

Kirjan takakannessa on "Naurusta kyyneliin - siinä Roope Lipasti on mestari. Pitää paikkansa. Kirjassa on yksittäisiä muutaman sivun oivalluksia pienistäkin arkipäivän asioista, jotka tosiaan naurattavat. Lipasti vie meidät kävelylle huomioimaan pikkujuttuja, käydään hänen kanssaan kirjamessuilla ja jopa lääkärin vastaanotolla.TYKKÄSIN TOSI PALJON!!

 Selasin kirjaston sivuilla Lipastin tuotantoa ja hävettää ja hämmästyttää, että olen viimeksi lukenut v 2012 julkaistun Rajanaapurin. Sen jälkeen hän on kirjoittanut aikuisille mielenkiintoiselta tuntuvia kirjoja, joita taatusti lainaan. Luulen että, hän on vielä enemmän lastenkirjailija.

Jouko Niemelä, Suomen sodan aika 1808-1809 Alavudella 

Kirjassa kerrotaan venäläisten sotilaiden siviilien kohtaaminen ja kohtelu Suomen sodan aikana1808-1809 Alavudella Etelä-Pohjnmaalla sekä alavutelaissotilaiden kohtalo. Sukututkimuksesta kiinnostuneena löysin ystäväni Hannelen välityksellä tämän kirjan, jossa on kuvattu niitä raskaita aikoja, joita meidän esivanhemmat joutuivat kokemaan. Kun riittävän kauaksi mennään, meidän sukupuusta löytyy alavutelaisiakin.