Tuon otsikon nappasin meidän paikallislehden päätoimittaja Terhi Rintalan jutusta Näin sen tuumasin. Terhi kirjoittaa, että "Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS kannustaa kaikkia suomalaisia pitämään päiväkirjaa tulevana lauantaina, 2. helmikuuta." Nämä 2.2. kirjoitetut muistot saa lähettää SKS:lle helmikuun loppuun mennessä. Seuran nettisivut on www.finlit.fi. Tottahan minä tartun haasteeseen ja kirjaan lauantain tapahtumat ja tunnelmat.

Ostin ensimmäisen päiväkirjan 14-vuotiaana ja se on edelleen tallella. Päiväkirjaan oli hyvä purkaa pahaa mieltä ja tanssireissujen pettymyksiä, joita riitti. Hyvät reissut olin kuitannut vain, että oli ihanaa. Useampi ruutuvihko täyttyi sen jälkeen elämän ihanuudesta ja myös pettymyksistä. Minä kirjoitin ja tytär soittaa pianolla.

p%C3%A4iv%C3%A4kirja%20oma.jpg

Olen vuodesta 1981 lähtien kirjannut kalenteriin lähinnä arkisia tapahtumia. Aloitin Unicefin kalentereilla ja nyt on menossa viides viiden vuoden kalenteri.

kalenterit.jpg

Selasin läpi kalenteita ja 31.1. olin kirjoittanut valtavaa filosofista tekstiä!

V 1983: Pyykkipäivä, kylmää
V 1986: Tavanomainen perjantai, siivosin päivällä (olin äitiyslomalla), Mies illalla harjoituksis, Hannelen kans lenkillä
V 1989: Valtuuston kokous, mumma Maijan kanssa kuvataidepiirissä
V 1999: Melkein nollakeli. Miehen kans Leilan synttäreille, veimme porukalla villapuseron langat. Mies pakkas tavarat valmiiksi Härmää varten (tykykuntoutus)
V 2009: Iltapäivällä Eskonpeltoon (velipoika), savusauna, palju, karaokea

Eipä ole tullut kirjattua, mitä pään sisällä on liikkunut; olenko ollut tasapainoinen, tyytyväinen, pinna kireellä jne. Kalenteria lukiessa voisi luulla, että elämä on ollut aika tylsää. Mutta nämä vuosikymmenet ovat olleet aivan mielenkiintoisia. En sanoisi, että päivääkään en vaihtaisi pois. Kyllä muutaman vaihtaisin.

Viimeksi selasin kalentereista, millaiset tunnelmat ovat olleet, kun lapset olivat aivan pieniä. Paljon olemme kanniskelleet itkevää lasta mutta saimme läheisiltä paljon apua. Kiitos mumma, Emmi, Raila ja Hannele! Mutta levottomat illat ja yöt ovat vain muisto. Nyt mulla on menossa viiden vuoden päiväkirjasta kolmas vuosi. Onhan se mukava kattoa, millainen ilma on ollut ja mitä on tehty. Kuinka paljon oli jonain talvena lunta, koska vaihdoimme pesukoneen... ja tapahtumiahan riittää.

Eikä tässä kaikki. Sain tyttäreltä joulun hittituotteen, josta tykkään. 

kirja%20oma.jpg  

Hieno mutta työläs lahja. Olen jo palannut ensimmäiseen elinvuoteeni.