YK:n raportin mukaan Suomi on Euroopan onnellisin maa ja EPSI Ratingin vuosittain tehtävän tutkimuksen mukaan kotikaupunkini asukkaat ovat neljänneksi tyytyväisimpiä palveluihin. Tilastollisesti olen onnellinen ja tyytyväinen ja asia näyttää omalta kohdaltani ja omien tutkimusten mukaan saman sorttiselta. 

Enhän minä koko aikaa ole Euroopan onnellisin. Joskus hatuttaa niin vietävästi, mutta se on ohimenevää. Tuo onnellinen - sana on jotenkin niin dramaattinen. Tyytyväinen on tutumpaa. Työurani alussa tosin yksi viisas luottamusmies sanoi, että jos on aina tyytyväinen, kehitystä ei tapahdu. Poljetaan paikallaan ja niinhän se on. Sama viisas mies muuten muurasi meidän takan ja siinäkin hän oli viisas.

Olen onnellinen näin hyvin kukkivasta kaktuksesta

kaktus.jpg  

Aivan ittellään alkoi kukkia. Oli talven hiukka viileämmässä kamarissa ja unohdin kastelun. Kukka kiittää ja tykkää olla kahden vanhan tietosanakirjan päällä. Tyytyväinen olen siitäkin, että Saint Pauliat aloittavat jälleen kukkimisen. 

Pientä kremppaa on kropassa vähän joka paikassa. Se auttaa huomaamaan, että hullumminkin voisi olla. Terveydestäkin saa olla tyytyväinen. Ja lapsista ja lapsenlapsesta ja Miehestä. Mistähän tuli Miehen kanssa puhetta kumppanin valinnasta. Kysyin häneltä, että miksi hän valitsi mut. Mies ei osannut sanoa. Päättelin, että minä taisin kysyä suhteen jatkumisesta ja hänellä oli jo silloin käytössä tuo vakiovastaus kysymyksiini: Aivan sama. Olin tyytyväinen vastaukseen. 

En minä aivan kaikkeen ole toki tyytyväinen. En ainakaan Radio Suomen musiikkivalintoihin. Yksi tuttavani oli tiedustellut Yleltä, miksi soitetaan jatkuvasti räminämusiikkia. Hänelle oli vastattu, että kohderyhmänä ovat 30-40-vuotiaat. Onneksi on mukavia cd-levyjä, joita voin soitella. Vävy kyllä ihmetteli, että kuka enää cd:ltä kuuntelee musiikkia. Minä!

Rauhallista Pääsiäistä!

munat.jpg  

Kesällä kolme vuotta täyttävä pojanpoika maalasi ensimmäisen munan meidän kokoelmaan, jossa on lähes 30 pääsiäismunaa.

puput.jpg  

Pihasta olemme kärränneet varmaan tonnitolkulla lunta puutarhan puolelle, kun varjoisesta pihasta lumet sulavat niin hitaasti. Olemme malttamattomia. Jääkauden aikana meidän päällä oli muutama kilometri jäätä, joka painoi maan kuopalle. Nyt muutamien tuhansien vuosien ajan maa on palaamassa pallon muotoon. Mietin, että voisihan meidänkin iso lumikasa painaa puutarhan reunaan lommon, joka sitten kesällä poksahtais paikalleen. Sen haluaisin nähdä.

Muistetaan Pääsiäisen sanomaakin!