Kesän aikan perkailin taas aitassa pahvilaatikoita, joissa on vaatteita eri vuosikymmeniltä. Ajattelin aikanaan, että jätän niitä matonkuteiden (=okuli, nukeri) leikkaamista varten. Vaatteita penkoessa kyselin itteltäni, että leikkaanko näitä koskaan. Ja tuumauksen jälkeen totesin, etten leikkaa. Niinpä osan vaatteista laitoin jätesäkkiin ja veimme jäteasemalle. 

Ehkä arvaattekin, etten kaikkia malttanut laittanut pois. Mm. nämä pesin ja toin isoon muovilaatikkoon vintille lämpimään ja kuivaan tilaan:

Tämä 60-luvun lopun hameen pituus on 38 cm. Lyhyt mutta alle vesirajan. Villakangasta ja Suomessa tehty niinkuin lähes kaikki tuon ajan vaatteet.

  hame.jpg  

Tämä neulosmekko on 70-luvun alkupuolelta ja yksi suosikeistani. Myös tytär on pitänyt tätä.

mekko.jpg  

Kun lapset olivat pieniä, ompelin lähes kaikki heidän vaatteensa. Tämän ompeluun meni aikaa, kun kokosin sen kangastilkuista. Tätäkään en malta laittaa pois.

mijan.jpg

Anopin crimplenemekko varmaankin 70-luvulta. Tätä saatan pitää ensi kesänä.

crimplene.jpg  

Eikä tässä ole kaikki säilytetyt vaatteet. Laatikoissa on kihlakuvassa oleva neulehame ja -liivi, hääpuku, ainut Miehelle neulomani villapusero..... Mikä kumma siinä on, kun näitä vaatteita pitää säilyttää. Eikö riittäisi, että otan valokuvat ja katselen niitä silloin tällöin?