Me kotokissat olemme laiskoja lähtemään mihinkään rientoihin lauantai-iltaisin. Taitaa olla monta vuotta siitä, kun olemme käyneet tansseissa mutta nyt oli pakko päästä. Oli kaksi syytä:

Syy yksi

Tiistenjoen%20ns.jpg  

Tämä nuorisoseura on ollut mun sunnuntai-iltojen tanssipaikka monet monet vuosikymmenet sitten. Meiltä oli sinne matkaa lähes 10 kilometriä ja aina piti miettiä, millä pääsemme sinne. Yleensä joku kulkuneuvo löytyi, kylän poikien auto ja joskus traktorikin. Muistan vieläkin tanssilattialta yhden kohdan, jossa tanssin jonkun pojan kanssa ja orkesteri soitti Twilight timea. Poikaa en muista.

Syy kaksi

ky%C3%B6sti.jpg  

Kyösti Mäkimattila, iki-ihana ja fiksu tangokuningas

Ei ollut mikään niinkuin ennen

Eikös Mielensäpahoittajan mielilausahdus ollut jotain tuohon suuntaan. Niin oli mullakin, mutta ei mitenkään vanhoja aikoja kaipaava.

Ilmoituksessa oli, että tanssit ovat klo 20-1.30. Ajattelimme mennä ajoissa jo ennen yhdeksää, mutta se olikin vasta ennen yhdeksää. Parkkipaikalla oli huima määrä autoja ja ikkunoista jo näki, että porukalla on täysi tanssivauhti päällä. Niin olikin ja lattialla oli paljon porukkaa. 

Huomasin heti, etten ole ajan tasalla tämän ajan tanssipukeutumisessa. Minä alati viluisena olin pukeutunut mustiin farkkuihin, ohueen villaneuleeseen ja vielä lisänä oli ohut neuletakki. Suurin osa naisista oli pukeutunut tosi hienosti; oli hihatonta, ohutta ja kellohelmaista mekkoa ja paitaa, nätit meikit ja kampaukset. 

Ja orkesteri oli eri nurkassa ja juottola näyttämöllä. Naisten puolikin oli vastakkaisella seinällä. Onneksi olin Miehen kanssa ettei tarvinnut olla tyrkyllä. Siitä mulla ei ole kovin hauskoja muistoja. Tungoksessa onnistui kunnolla vain tango. No, jenkkaa emme olisi jaksaneetkaan. Ennen miehet tanssivat vain tangoja mutta nyt heille kävi tanssi kuin tanssi. Se on hyvä. Eivätkä nämä olleet mitkään vanhojen tanssit. Paikalla oli monenikäistä porukkaa. Turhaan olen ollut huolestunut tanssikulttuurin loppumisesta.

Ajattelin etukäteen, että siellä on mukava tavata koto- ja naapurikylänkin tuttuja. Arvatkaapas näinkö, vain yhden pariskunnan tunnistin. Saattoi siellä ollakin nuoruudenaikaisia tuttuja, mutta mites heitä tunnisti vuosikymmenten jälkeen. Ei olisi ollut apua rippikuvasta tunnistuksessa. Ei kyllä kukaan tullut minuakaan morjestamaan. Puhelimen värinä palautti mut itseni ikäiseksi. Olisi ollut iltalääkeen aika.

Kyöstiä kuuntelimme jonkin aikaa ja lähdimme kotiin ajoissa. Vaikka emme kovin kauaa viipyneet, reissu kannatti.

Ai niin, olin siellä edellisen kerran tansseissa vuonna 1969!