Kauppiaille emme ole mitään ihanneasiakkaita, koska ostamme etupäässä vain tarpeellista tavaraa. No, tuo tarpeellinenkin on hiukan tulkinnanvarainen juttu. Mulle uistimet ovat aika tarpeettomia ja isännälle kaikki lankakerät ja kankaanpalat. Käytämme kaikkia aitoista ja liivereistä löytynyttä tavaraa ja laitamme ne esille. Toki ihaillen kattelen sisustuslehdistä ihanan näköisiä koteja. Vanhoja taloja on korjattu ja sisustettu aivan eri lailla kuin meillä. Niin saa ja pitääkin olla. Jokainen elää omassa ajassaan. 

500%20mk-normal.jpg 

Vinttikamarin ikkunan vuorilaudan ja seinän välistä löytyi taitettu vanha raha. Oliko asukas laittanut sen piiloon ja unohtanut? Kuka tietää. Nyt se on seinäkellon alla raameissa. 

Äitini muisteli, että hänen äitinsä oli 1920-luvulla rahan nähdessään hämmästellyt ja kauhistellutkin, miten voidaan rahaan laittaa alastomien ihmisten kuvia. Näin suuri raha oli silloin maalaistalossa harvinainen. Eipä niitä viissatasia ole näinä päivinäkään näkynyt!

syd%C3%A4nkivi-normal.jpg 

Sydämen muotoinen tai sitä muistuttava kivi löytyi, kun raivasimme aitan taustan nokkos- ja vattupöheikköä. Olkoon tämä raatajapalkinto.

l%C3%A4%C3%A4kekaappi-normal.jpg 

Naulalaatikko on saanut lähiapteekin tehtävät.

pyykkilauta-normal.jpg 

Voihan tällä soittaakin... 

koirat-normal.jpg 

Vinttikomeron löytöjä. Enpä ehtinyt hätiin, kun aikanaan lapset hieman parantelivat ulkonäköä tussilla. Kuluminen ja ehostus ovat koirien historiaa.