Meillä on ihan mukava kisafiilis. Istuskelemme keinutuoleissa ja kommentoimme kisoja katsojan näkökulmasta.

Mullahan on ollut tietenkin silmät märkinä, kun tulee kilpailijoille onnistumisia. Tänään liikutuin omista likoista, Äitee-Rantasesta ja hiukka presidentistäkin. Toisella kymmenellä ollessani piti hävetä omaa isää, kun hän Mäntyrannan ja muiden suomalaisten menestyksestä pyrski kouraansa. Iso mies! Se on näköjään geeneissä, kun mulla on sama tauti.

Ootteko panneet merkille, että haastateltavat aloittavat vastauksensa poikkeuksetta: Nooh ja siitä jatkavat. Se taitaa olla suomalainen vastine Well-sanalle.

Suuria viisauksiakin on selostajilta kuultu. Mäkihypyssä selostaja sanoi, että "Kun hypppää hyvin, menee pitkälle". Hyvin oivallettu.

Kisoja on kiva kattoa, mutta kyllä minä mieleni pahoitan niistä lasikopissa olevien kommentaattori-naisten höpötyksistä. Eilenkin ne vain jutteli Sipe Santapukin kanssa musiikista ja Sipen lapsesta, kun mitalien jakotilaisuus jo alkoi. Hyvä kun malttoivat olla hiljaa kansallislaulun aikana. Ei mulla mitään Santapukkia vastaan ole. Hän vastailee, kun naiset kyselevät. Saa nähdä, onko sama homma, kun tänään on imitaattori Tamminen kopissa.

Hyvin meidän kilpailijat ovat menestyneet ja lisää odotamme.

Meillä valon juhlaa

Kesällä kirjoittelinkin, että meidän kaavatie on monen vuoden odotuksen jälkeen rakennettu. Rakentamisen yhteydessä sähkölaitos teki tievalot puolivalmiiksi eli kaivoi alaosan maahan ja jätti piuhat odottamaan valopylväitä. Odottelimme, josko saataisiin syksyn pimeään aikaan valoa. Ei saatu, mutta tänään saimme. Mukavaa, kun on tievalot kevättä kohti mentäessä. 

Yhtiöllä on varmaan samanlainen lista kuin ystäväni miehellä. Kun ystäväni ehdottaa miehelleen jotain "projektia", mies kertoo laittavansa listalle kohtaan ei niin kiireellinen homma.

tievalot.jpg  

Kuvasta ei valitettavasti näy lampun muotoilua. Pakko oli kuva laittaa, kun kävin tuolla räntäsateessa kuvia räpsimässä.