Tiina Miettinen: Juuria ja juurettomia

kirja%20juuria%20ja%20.jpg  

Kirjan takakannessa todetaan,  että "jo suomalaisista kansanrunoista käy ilmi, että suvuton ihminen on suojaton. Vaikka suomalaisten sukukäsitys on muuttunut ajan myötä, ihmiset ovat aina halunneet tietää, mihin ryhmään he kuuluvat." Miettisen mukaan sukututkimusta on tehty jo vuosisatoja sitten luostareissa ja aatelisperheissä. On selvitetty aatelisten sukupolkuja ja sielläkin nimenomaan miespolkuja eli isistä isoisiin jne. Äitilinjoilla ei ollut merkitystä eikä myöskään alemman väestön kuten talonpoikien ja palkollisten suvuilla.

"Hauskojakin" näkemyksiä oli mm. mieslinjaisen suvun rappeutumiselle. Syyllinen oli aina huonosti valittu vaimo."Aatelis- tai säästyläismiehen menneisyydessä solmima avioliitto alhaissäätyisen tai peräti huonomaineisen naisen kanssa heikensi joidenkin mielestä suvun verenperintöä ja aiheutti rikollisuutta ja sairauksia jälkipolvissa" Minulle ainakin on tuttu sanonta, että jos hellan edusta vuotaa, ei talolla mene hyvin. Emäntä on monet talot pitänyt pystyssä kun miehestä ei siihen ole ollut. Niskavuori-näytelmät puolestaan kertoivat talonpoikaissukujen jatkuvuuden tärkeydestä maaseudulla. Tilan ja sen pysymisen suvussa piti mennä jopa ihmisten henkilökohtaisen onnen edelle. Vielä 1900-luvun alkupuolella monet sivistyneistöön lukeutuvat häpesivät talonpoikaisjuuriaan. Kirjassa mainitaan mm. Jean Sibelius, jolle oli ongelma löytyneet talonpoikaisjuuret. Nykypäivää kohti tultaessa nousu köyhistä oloista ei ole ollut häpeän vaan ylpeyden aihe. Esimerkkinä mainitaan Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto.

Minulle oman sukuni sukututkijana (tykkään tästä tittelistä!) tämä kirja oli mielenkiintoinen ja sain paljon uutta tietoa.

Peter Hoeg: Lumen taju

kirja%20lumen%20taju.jpg

Dekkarin tapahtumat sijoittuvat Kööpenhaminaan, merimatkaan Grönlantiin ja jäähän. Päähenkilö on 37-vuotias Smilla, jonka äiti oli grönlantilainen kalastaja ja isä tanskalainen varakas lääkäri. Äidin kuoltua isä toi alle kymmenvuotiaan Smillan Tanskaan. Smilla ei kuitenkaan sopeutunut tanskalaiseen elämään ja kulttuuriin. Kirjan esittelyn mukaan Smilla on kuuluisa jäätiköntutkija ja matemaatikko sekä taitava purjehtija, joka tuntee eskimoiden tapaan lumen ja jään . Hän on osallistunut lukuisiin tutkimusretkiin Grönlantiin. Hän on naimaton. epäsovinnainen ja kiivasluonteinen ja tapahtumahetkellä työtön.

Smilla ystävystyy juopon naisen kuusivuotiaan grönlantilaispojan Esajaksen kanssa, joka asuu samassa talossa. Esajas putoaa katolta ja löytyy kuolleena. Smillan mielestä kuolema ei ole luonnollinen ja vaatii viranomaisia tutkimaan kuolinsyyn. Tähän ei kuitenkaan suostuta. Smilla alkaa selvittää Esajaksen kuolemaan johtaneita asioita ja joutuu keskelle isoa rikosvyyhteä ja on itsekin usein hengenvaarassa. Arvoitus ratkeaa Grönlannin jäillä.

Kirjassa on runsaasti henkilöitä ja niin paljon tapahtumia, että hukuin niiden joukkoon enkä oikein tiennyt, kuka on kukin. Kirjassa on paljon Kööpenhaminan ja laivojen kuvausta, joihin en päässyt outona sisälle enkä voinut kunnolla kuvitella tapahtumia. Sama oli jään kuvauksessa. Kirjassa oli liian yksityiskohtaista kerrontaa, mikä ei kiinnostanut.

Hyvää oli Tanskaan muuttaneiden grönlantilaisten ihmisten kohtalo ja miten kanta-tanskalaiset suhtautuvat heihin. Se herätti kinnostuksen Grönlantiin, joka on Norjan erotessa Tanskasta jäänyt Tanskalle. Kirjailija on yhdessä rikoksessa nähnyt jo tähän päivään. Äskettäinhän kerrottiin, että Siperian ikijään sulaessa saattaa tulla esille vanhoja miljoonia vuosia vanhoja viruksia, joille nykyajan ihmisillä ei ole vastustuskykyä.

Grimmin sadut III Lumikki

kirja%20grimmin.jpg

Alakoulussa opettaja luki usein satuja lauantain viimeisellä tunnilla. Niitä oli mukava kuunnella mutta jotkut sadut olivat niin ahdistavia, että tulivat uniinkin. Niinpä luin nitä Grimmin satuja aikuisen silmin. Ja olihan niissä väkivaltaa. Tässä kirjassa tutuimmat sadut ovat mm. Lumikki, Hannu ja Kerttu ja Peukaloinen, 

Saduissa kaunis tyttö on ystävällinen ja auttavainen ja miehet rakastuivat häneen mutta ruma tyttö on ilkeä. Äitipuoli oli  ilkeä ja halusi ajaa tytärpuolensa pois tai jopa tappaa. Äitipuolelle kävi aina huonosti. Noita muutti kuninkaanpoikia milloin linnuiksi, milloin sammakoiksi. Epäonnisten kosijoiden kauloja katkaistiin.

Aion lainata vielä Tuhannen ja yhden yön sadut. Luulen, että ne olivatkin painajaisteni aiheuttajat.

Annika Havaste: Suolistoa hoitamalla superaivot

 kirja%20suolistoa.jpg  

Tämä oli kirjastojen hankintamäärään nähden suosittu kirja, koska sain odotella sitä aika pitkään. Mutta ei tullut tätä kirjaa lukiessa superaivoja vaikka olisi ollut vain viisi askelta parempaan työtehoon ja palautumiseen. Ne viisi askelta ovat: 
1. Ruoki hyviä mikrobejasi niiden lempiruuilla
2. Nauti aivotoimintaasi parantavia probiootteja
3. Paranna ruuansulatustasi
4. Edistä palautumistasi: rentoudu, nuku ja liiku
5. Elä puhtaasti, mutta myös likaisesti

Kirjassa on paljon viisasta asiaa ja varmaan ohjeita noudattamalla olisi erilainen olo. Selailin kirjaa jonkin verran ja totesin, ettei tämä ole mun juttu. Ainakin aluksi puolet kaapin sisällöstä menisi uusiksi, toinen puoli jäisi Miehelle tehtävää ruokaa varten. Ruuanlaittoon menisi huimasti enemmän aikaa ja monet mielenkiintoiset asiat jäisivät vähemmälle. Tällainen fiksu ruokavalio on varmaan monelle teistä aivan arkinen juttu mutta mulle ei. Noudatan tai yritän noudattaa arkkiatri Arvo Ylpön ohjetta: Kaikkea kohtuudella.

David Lagergranz: Tyttö joka eli kahdesti

kirja%20lisabe.jpg  

Kirja on jatkoa Stieg Larssonin Millenium-sarjalle ja olen lukenut kaikki aikaisemmat kirjat. Vaikka kirjassa oli paljon henkilöitä, heidän kanssaan ei mennyt sekaisin vaan tiesin, kuka kukin on. Kaikissa kirjoissa näin ei ole. Kirjan päähenkilöt ovat edelleen Lisbeth Salander ja toimittaja Mikael  Blomkvist. Lisbeth on huipputaitava hakkeri, joka pystyy seuraamaan sisarensa Camillan liikkeitä. Camilla ja Lisbeth ovat lapsuuden tapahtumien vuoksi toistensa arkkivihollisia ja molemmat haluavat tappaa toisensa. Tätä juonta isompi on Himalajalla toimineen paikallisen oppaan ja kantajan kohtalo ja siihen liittyvät poliittiset skandaalit ja valheita syöttävät venäläiset trollitehtaat. 

Olen tykännyt alkuperäisen kirjoittajan kolmesta kirjasta. Tämän kirjan toki luin mutta jäi vähän pettynyt olo; Lisbeth oli niin pienessä osassa, tapahtumia oli hurjasti, joista osa oli mahdottoman tuntuisia. Jos sarjaan tulee jatkoa, saattaapi olla, etten lue. Aika näyttää.