Vaikka laitoin tuollaisen otsikon, en ole höppänä. Totesin sen aivan itse. Olen vain toivottoman hajamielinen. Johtuisiko siitä, kun teen monta työtä rinnatusten, välillä työstä toiseen vaihtaen. Ja sen päälle vielä ajatukset lentävät ties missä. Siis keskittymiskyvytön.

No, nyt viime päivinä on hajamielisyys ollut huipussaan:

Limppujen toinen painos

limput.jpg  

Tein eilen limppuja äidin antamalla reseptillä. Vaikka kuinka yritän, en saa yhtä hyvää mutta yleensä kyllä syötävää. Eilinen limppu ei maistunut hongalta ei haavalta. Aivan mautonta pureskeltavaa. Illan mittaan selvisi, että olin unohtanut taikinasta suolan. Miten muutama teelusikallinen voi vaikuttaa niin paljon. En minä itteäni kovin paljon kehunut, kun laitoin limput komppariin. Oli Miehen kanssa kyllä puhetta, että hevosille olisi kelvannut. Mutta mistä sen hevosen siihen paikkaan saisi!

Tänään tein sitten limppujen toisen painoksen ja aivan syötävää siitä tuli. Tulipa mieleen, että sattumuksia tulee paremmillekin leipojille. Kattoin Koko Suomi leipoo ohjelmaa, kun entisen työkaverin miniä oli kisassa mukana. Tulihan heillekin epäonnistumisia, ja kuitenkin olivat tosi hyviä.

Missä ovat joulumerkit - ne ensimmäiset?

kortit.jpg  

Ostin alkuviikolla postimerkit joulukortteihin. Kun sain kirjoitettua joulukortit, etsin postimerkkejä. Niitä ei löytynyt mistään. Kaikki mahdolliset paikat kattelimme, jotkut kahteen kertaan. Eikä löytynyt. Tänään hain uudet ja maksoin pitkälti yli 20 euroa. Nyt on kortit valmiina ja vien ne huomenna postiin. Jos muistan.

Ystäväni Helena pitää mulle usein puhetta, että pitäis välillä olla vain ja antaa pääknupinkin levätä. Näin se varmaan on, mutta ei oikein meinaa onnistua. Tähänkin tautiin syyllinen löytyy. Kotona aikanaan piti aina olla tekemässä jotain, jouten ei saanut olla. Ensimmäisessä työpaikassani osastonhoitajan aikana ei saanut istuskella. Aina piti "jotain nyppimistä löytää". Näistä tämä krooninen tauti on peräisin?