Ystäväni Helena tuli meille pidennetyksi viikonlopuksi. Koska hänelle ei ollut tarjota kottikärryhommia, kuten klapien kuljetusta puulatoon tai karikkeen vientiä suojaan, päätimme uhrata yhden kokonaisen päivän ostosmatkailuun. Tällä kertaa suuntana oli Tuuri, jossa on maankuulu Keskisen kyläkauppa. Mies ei (onneksi) lähtenyt mukaan. Hän kun olisi jo puolen tunnin kuluttua sanonut, että menee jo autoon odottamaan. Odottaa hän olisikin saanut 3,5 tuntia, kun koko reissu matkoineen kesti meillä 5 tuntia. Tästä reissusta tuleekin sen vuoksi aika pitkä juttu.

Me emme tarvitse matkalle navigaattoria emmekä karttaa, koska aivan kotonurkilla on ensimmäinen opaste ja on tuolla Tuurissa tullut muutaman kerran vuodessa käytyä. Nykyään jämpti ostoslista mukana.

tuuli%20opaste-normal.jpg  

Teimme menomatkalla tarkan suunnitelman, missä järjestyksessä käymme kaupat ja milloin syömme. Ensimmäinen kohde oli mun vakipaikka eli Nahkapaikka. Sieltä saan sopivat avokkaat, saapikkaat ja laukut. Saan vaikkei mulla ole läheskään italialaisnaisten kapeaa siroa jalkaa. Meillä oli reissussa selkeä työnjako, minä kuvasin ja Helena oli mallina. Hänen ovat siis seuraavat jalakin (joita oon kadehtinut 40 v).

nahkapaikka%20saapikkaat-normal.jpg  nahkapaikka%20avokas-normal.jpg 

Pentik avasi muistaakseni keväällä Tuurissa uuden myymälän, joka on samalla outlet-sellainen. Kun kerran sieltä sai halvalla myös hyvää kakkoslaatua, ostin Aino-kahvikupit, joita olen meidän talon remontista lähtien halunnut, mutten ole malttanut ostaa. Nyt maltoin. Hullua tosin ostaa kalliita kahvikuppeja, kun kahvi juodaan mukeista. Olisi siellä ollut vaikka mitä ostettavaa, mutta pysyttelin yhdessä merkissä. Kukkaro kiitti.

Nuo Aino-kupit ovat perusteltuja, kun anoppi on Aino, mulla on Ainotar -polkupyörä, tyttären poikaystävällä on Aino -niminen kissa ja äiti olisi halunnut mulle nimen Aino Elina. Paras syy ostoon on se, että nämä Ainot sopivat tosi hyvin meidän vanhaan tupaamme. 

pentik%20aino-normal.jpg  

Samassa rakennuksessa on VM Carpetin outletmyymälä, jossa kävimme hiplaamassa laatumattoja. Kurastopparin kuitenkin vain ostin, kun ei muuta mattotarvetta ollut. Tuli halvemmaksi!

vmcarpet-normal.jpg  

Keskisen kyläkaupassa teimme kauppoja ostoslistan mukaan. Helena osti pojantyttärelle vaatteita, niinkuin mummot pruukaavat tehdä sekä pipotrikoita ja vaati, että ne pitää olla ommeltuna ennen hänen lähtöään. Olihan ne. Keskityimme niin tarkkaan tavaroiden katseluun, että muistin tästä kaupasta ottaa kuvan vasta kassalla. 

Nuori kassaneiti/rouva antoi ystävällisesti luvan kuvaukseen. Täällä niinkuin muissakin Tuurin liikkeissä on tosi hyvä asiakaspalvelu. Kun kysyy jonkin tuotteen sijaintia, henkilökunta vie oikeaan hyllyväliin eikä viittaa käsillään, että ensin vasempaan, sitten suoraan ja sitten oikeaan..... Esim. kangaspuolelta soitetaan, koska kysytty tavara on tullut, jos sitä ei ostohetkellä ole paikalla. 

Olimme ostoksilla maanantaina viikonlopun markkinahulabaloon jälkeen, joten parkkitilaa oli lähellä eikä kassalla ollut jonoa. Harvinaista. Kassoja on kyllä aina riittävästi.

keskinen%20kassa-normal.jpg  

Sitten kurvasimme Veljekset Siltalan vaatekauppaan, joka on meidän huushollissa ollut etupäässä miesten kauppa. Siellä myyjä pikkasen vilkaisee ostajaa ja lähes poikkeuksetta tuo oikean kokoisen puvun tai takin. Meidän poika lähetti Siltalasta äidille toissakesänä viestin: "10 minuuttia ja yks sovitus ja puku, kauluspaita ja solmio". Hän kun ei ymmärrä, miks pitäis monta pukua sovittaa, jos ensimmäinen on hyvä. Eli palvelu pelaa.

siltala-normal.jpg 

Tämän jälkeen olikin jo nälkä ja palasimme Keskiselle.

keskinen%20ruoka-normal.jpg 

Tuon jälkeen jaksoimmekin katsella vielä puutarhapuolen, josta käteen jäi Fiskarsin työkaluja. Ulkona totesimme, että taas on laajennustyöt menossa. Se on kait niin, että jos kaupassa kaikki pysyy ennallaan, se käytännössä menee taaksepäin.

keskinen%20laajennus-normal.jpg

Miehen kanssa tuumailin joku aika sitten, että pitäisi joskus ihan huvikseen yöpyä Vesan hotellissa. Se onkin sitten uuden jutun paikka. 

Mutta komia on Vesalla talo. Vähän liian komia?

keskinen%20vesan%20talo-normal.jpg  

Tämän reissun jälkeen palasimmekin meidän normaaliin vapaa-ajanviettotapaan eli neulomiseen. Olemmekin joskus todenneet, että ystävyyttä on se, että voimme tuntikausia istuskella keskenämme, neuloa ja joskus muutaman sanan vaihtaa, pääosin ollaan aivan hiljaa.