Ei mun elämä ole pelkkää vanhojen mööpelien kunnostusta eikä sukan kutomista eikä ruuan laittoa eikä siivoamista. Tästä muusta pitää osaltaan huolen kummityttöni Heli, jolta tuli taas kutsu taidenäyttelyn avajaisiin. Tällä kertaa Tampereelle Taidekeskus Mältinrantaan, jossa Neljällä tuulella näyttelyssä on neljän naisen eli Heli Kurunsaaren, Sari Bremerin, Iina Heiskasen ja Pilvi Ojalan töitä 24.1.-10.2. välisenä aikana. 

Tottahan me otimme kutsun vastaan ja ajelimme Miehen töiden jälkeen Tampereelle. Onhan näyttelyyn osallistuminen jo kummin velvollisuus! Kyllähän me avajaisissa tutustuimme kaikkiin töihin mutta tietenkin Heli ja hänen työnsä oli meille se ykkösjuttu.

heli%20taitelilija.jpg  

Vaikka sanotaan, että "tulee puolet kummiinsa", ei tässä tuo sanonta pidä paikkaansa. Onneksi! Kirjoittelinkin aikaisemmin omasta kouluaikaisesta taiteilijaurasta, joka ei päässyt alkua pidemmälle. Helillä on rohkeutta omanlaisiin töihin, jotka eivät kyllä varsinkaan alkuvaiheessa avautuneet mulle, joka tykkään enemmän edefelteistä ja halosista.

majakka.jpg  

Nämä Helin työt ovat pistäneet miettimään, mitä teos oikein kertoo tai mitä itse ymmärrän sen kertovan. Näyttelyssä tykkäsin eniten tästä Majakka-työstä. Se mun mielestä muistuttaa naista ja mehän olemme majakoita. Varsinkin me äidit ohjaamme omiamme kulkemaan turvallista reittiä. Ja pakkohan reitiltä on joskus poikeata. Jos ei muuten, niin kapinamielellä. Sitten taas huomaa, että olisi hyvä palata takaisin reitille. 

Meillä on useita Helin töitä ja kummasti ne vaan sopivat vanhaan pohjalaistaloon. Näitä tauluja tulee useinkin katteltua ja mietittyä, mitä ne missäkin mielentilassa kertovat. Aika kiehtovaa.

helin%20vieraat.jpg  

Tässä oli varmaan nuorin näyttelyvieras.

Tampere on ykköskaupunki

ikkunasta.jpg  

Tykkään Tampereesta. Onhan se mun opiskelukaupunki. Tosin jo ajat sitten. Mutta edelleen ykkönen. Tampereella olemme aina ystävämme Helenan luona mutta tällä reissulla majoituimme hotelli Ilvekseen, jonka ikkunasta otin tämän kuvan. On näistä ikävuosista jotain hyötyäkin. Saimme hotellista 15 %:n seniorialennuksen. Sekin säästynyt raha laitettiin humpuukiin.

Pitihän meidän käydä Plevnassa syömässä, jotta Mies saa syödä makkarapannun. Olihan sielläkin kamera mukana, mutta kävimme heti ruuan kimppuun, ettei hoksattu kuvata annoksia. Tervajäätelö ja Plevnan kahvi ehdittiin kuvata.

j%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6.jpg  

Oli pakko kokeilla, millainen yhdistelmä on terva ja jäätelö. Ei hassumpi. Pitäisköhän seuraavaksi kokeilla valkosipulijäätelöä. Ehkä ei.

rekat.jpg  

Hotellista lähtiessä tuli vastaan rekkamiesten mielenilmaus, mistä uutisissa kerrottiinkin.

Ei reissua ilman Juustoporttia

Kotia kohti ajellessa Parkanon ja Jalasjärven väli on niin puuduttavan tylsä, että ihan mielellään pysähtyy Juustoporttiin kahville ja tekemään herkkuostoksia. Myymälässä onkin monia herkkuja, joita ei marketeista saa. Ja juustovalikoima on valtava eikä juustoja tarvi ostaa ilman maistiaisia.

juustoportti.jpg  

Ja Isabella on vastassa heti sisääntullessa. 

juustoportin%20lehm%C3%A4t.jpg  

Hengen ja ruumiin ravintoa saimme tältäkin reissulta aikamoisen annoksen. Tätä hyvää oloa täydensi vielä tämänpäiväinen hiihtolenkki metsässä. Mulla onkin nyt tosi alhainen verenpaine. Viisaiden mukaan jo 20 minuutin olekselu metsässä laskee verenpainetta ja minä hiihdin siellä yli tunnin. Ilmankos on niin hyvä ja levollinen olo. Ainakin ruuanlaittoon saakka.