Meidän jokakesäinen Tampereen reissu on tehty. Jäljellä on mukava fiilis ja kuvat. Kun vuonna 1974 lähdin Tampereelle opiskelemaan, en päässyt opiskelija-asuntolaan, kun mulla oli ollut valtava 600 markan kuukausipalkka (jolla just tuli eläneeksi). Ja mikä hassuinta, isän ja äidin varat huomioitiin, vaikka olin jo 6 vuotta elättänyt itseni. Eikä niistä vanhempien pelloista rahaa nyhdetty. 

Mutta minäpä pääsin alivuokralaiseksi Helenalle, joka oli just ostanut kaksion ja tarvitsi hiukka avitusta lainanmaksuun. Ei ollut muuten hassumpaa, kun vuokraemäntä oli samanikäinen. Ja edelleen majoitumme Helenan luokse, kun menemme Tampereelle. Ystävyys on säilynyt läheisenä vuosikymmenet. 

Menomatkalla pysähdyimme Parkanossa huoltoasemalle ja siellä totesimme, että eivät naakat mitään tyhmiä lintuja ole.

a%20naakka.jpg  

Auton etuosastahan saa valmiiksi mureutettua ruokaa. Siitä vain nyppimään.

Helenan huushollista voisi kertoa vaikka jossain sisutuslehdessä. Paitsi, ettei se ole tyypillisen sisustuslehden näköinen koti, vaan viihtyisä, kodikas, omannäköinen ja hankinnat viimeisen päälle mietitty. Siis ihana.

a%20parveke.jpg  

Vanhat lehtipuut tekevät tästä viidennen kerroksen parvekkeesta oikean viherhuoneen. Joka kerta,  kun tulemme kotiin, mietin, miten tekisin huushollistani fiksumman. Pienen mietinnän jälkeen totean, että meillä on omannäköiset ja aivan erilaiset huushollit.

Näsilinnassa
Viime kesänä kirjoittelin meidän reissusta Amurin työläismuseoon, joka oli tosi mielenkiintoinen. Nyt oli vuorossa Näsilinna ja museo Milavida. Työläiskorttelissa asuivat puuvillatehtaan työntekijät ja Näsilinnassa tehtaan omistajat. 

n%C3%A4silinna.jpg  

Museota kiertäessämme kuuntelimme Nottbeckin suvun tarinaa ja totesimme, että Tampere on 1800-luvulla ollut varsin kansainvälinen kaupunki. 

Varsinainen kohteemme oli Pyynikin kesäteatteri ja Taivaan tulet, mutta matkan varrella oli sopivasti Pyynikin näkötorni ja siellä rinkelikaffit. Näitä ei voinut ohittaa.

munkit.jpg  

a%20munkkimainos.jpg  

a%20mainos.jpg  

Pyynikin kesäteatteri ja Taivaan tulet

Kesäteatterissa on tiukka kuvauskielto ja sen jo koimme viime vuonna. Ei edes lavasteista saanu ottaa kuvaa. Luulisi, että facebookis ja blogeis kuva ja juttu olisi silkkaa mainosta ja toisi lisää väkeä. Onneksi tämän kuvan sain ottaa. Terveiset oikein mukavalle nuorelle miehelle. Ei taida poika lukea mun blogia eikä saa näitä terveisiä.

baari.jpg  

Taivaan tulet oli aivan viihdyttävä kesäteatterinäytelmä. Minulle ehkä liian tuttu, koska olen teeveestä kattonut joka jakson ja tykännyt siitä. Pyynikin kesäteatteri on aivan upea tällaiseen näytelmään, joka tapahtuu niin monessa paikassa. Poliisi, kunnantalo, kapakka ja kaikki muut oli sijoitettu ympäri katsomoa. Ja ilma oli sopiva ja katsomo aivan täynnä.

Eikä tässä vielä kaikki. Illalla menemme meidän Aisamäen kesäteatterin ensi-iltaan kattoon Rikas Rakas Köyhä Varas -komediaa.