Tuo seitsemänkymmentä on mun luku 22.12. lähtien. Valitettavasti, sanoisi Ahtisaari. Eihän syntymäpäivä oikeasti ole mikään blogiaihe. Mutta kun sain pikkuserkultani onnittelukortin ja ihanan kirjeen sekä serkultani oikein kunnon kierrätyskortin, niistä on pakko kirjoittaa.

A.jpg  

Serkkuni Marjatan muistutti itse tekemässä kortissaan runsaista vuosikymmenistä ja oli taitellut kortin adressin tapaan hienojen nauhojen kanssa. Hauskinta oli kortin lopussa oleva teksti

P.S. Kierrättäminen koskee kaikkea; sisälehden kuvat ovat kortista, jonka sain sinulta 13.6.1988. Kun Marjatta täytti 40 vuotta, olin laittanut korttiin mm. tuon kuvan ja kuulemma kortin kanteen tekstin Peli on menetetty. Mutta minähän olen puolitoista vuotta Marjattaa nuorempi!

Pikkuserkkuni Riitta on läheisin lapsuudenystäväni, asuimmehan samassa pihapiirissä, leikimme yhdessä ja riitelimmekin yhdessä ja olemme samanvuotisia. Minä tosin huomattavasti nuorempi!! Hän kirjoitti kirjeessään mm., että lapsuutemmehan oli tosi turvallista, antoisaa ja sisältörikasta. Vähän meistä tuli hyviä!
1. Opimme huomioimaan vanhuksia..... ainakin, jos teki mieli hyvää, kipinkapin toiskaan Mantan kamariin odottamaan "kuivia" rusinoita.
2. Opimme hankkimaan rahaa.... kipinkapin Välimäen tädille laulamaan
3. Opimme auttamaan lähimmäisiä .... kilpajuoksua naapurin pikku Joukoa vaunuttelemaan ja karviaisia perkaamaan aina ähkyyn asti.
4. Opimme aikuistumaan naisiksi tekorinnoilla
(laitoimme puseron alle lankakerät ja katsoimme peilistä ihanaa sivuprofiilia)

Miinuksena vähäinen "rehevänä" oleminen. Lisäksi Riitta kirjoitti, että jos sinä et saanut hulahulavannetta, en minäkään saanut uimalakkia. Tasapeli, joten katkeruus ei vallannut/pilannut meitä. Tämän päivän seitsemänkymppinen on kultaisessa keski-iässä. JESS! Vanhuuden päivät alkaa yhdeksänkymppisenä. Nou hätä, siis vuonna 2039.

Tiedän, että korttien tekijöillä on ollut niitä tehdessään yhtä hauskaa kuin minulla ne saadessani. Ihanat serkut!

Mitään pirskeitä en pitänyt. Kahvit keitin velipojille ja heidän vaimoilleen ja omalle väelle. Muistihan lähipiiri kielloista huolimatta mukavilla lahjoilla, joista maukkain oli tyttären tekemä kakku. Koristelukin kertoo, että kuluneisiin vuosiin on kuulunut tähtihetkiä ja myös arkista aherrusta. Kultaiset vuodet!

t%C3%A4ytekakku.jpg  

Tässä mun iässä on yksi hyvä puoli; ei tarvi kymmeneen vuoteen ajatella omaa ikäänsä. Kun täytän 80 vuotta, silloin voi jo onnitella. On se niin iso luku. Kertoilen niistä synttäreistä sitten aikanaan.