En tosin ajatellut juuri näitä lapikkaita vaan 1980 -luvun alun lapikkaita. Tarina meni suurin piirtein näin:

Työkaverini Sinikka kertoi, että hän oli ostanut miehelleen Ossille Töysän kenkätehtaan lapikkaat, mutta ei ollut varma, ovatko ne oikean kokoiset. Ja ratkaisu löytyi. Sinikka toi vaivihkaa mulle kotiin lapikaslaatikon. Seuraavana päivänä soitin heille kotiin ja kerroin, että olen ostanut veljelleni joululahjaksi lapikkaat. Halusin sovittaa niitä kenkiä Ossille, kun velipojalla oli samankokoinen jalka. 

Se sopi ja niin minä menin Sinikan ja Ossin luo lapikaslaatikon kanssa ja lapikas sopi Ossille. Kiittelin, että oli tosi kätevää antaa veljelle oikeankokoiset kengät. Kahvinjuonnin jälkeen otin laatikon ja menin kotiini. Seuraavana päivänä Sinikka haki lapikkaat takaisin.

Jouluaattona Ossi sai lapikkaat. Hän ihmetteli, miten Sinikka oli osannut ostaa oikean kokoiset. Siihen Sinikka vastasi, että sinähän olet ne jo etukäteen sovittanut. Hieman piti Ossin tätä miettiä. Vieläkään en tiedä, minkä kokoinen jalka velipojalla on.