Sofie Sarenbrant: Avoimet ovet
Kirjan tapahtumat on sijoitettu Tukholman Brommaan. Asuntonäytön jälkeisenä aamuna kuusivuotias Astrid löytää isänsä tapettuna vierashuoneesta. Merkkejä murtautumisesta ei ole, ja surma-aseena on käytetty perheen omaa keittiöveistä. Astrid väitää nähneensä jonkun yöllä huoneessaan, jonkun, joka silitti hänen poskeaan. Rikospoliisi Emma Sköld ryhtyy tutkimaan juttua. Kun kuolema vierailee toisen asuntoesittelyn yhteydessä, on selvitettävä, mitä rauhallisella asuinalueella oikein tapahtuu.
Kirjan takakannen esittelyn mukaan Avoimet ovet on ensimmäinen suomennettu romaani sarjassa, jossa seurataan Emma Sköldin elämää. Kirja tempaa mukaansa ja tämän luinkin aika nopeasti. Tapahtumia on paljon ja murhaajaehdokkaita mulla on useita, lopputulos kuitenkin yllättää. Ihmisiä ja ihmissuhteita on niin paljon, että Emma Sköldin osuus jää mielestäni aika pieneksi. Helppolukuinen eikä liian jännittävä kirja.
Enni Mustonen: Sotaleski
Sotaleski on Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoiden seitsemäs kirja, jossa eletään toisen maailmansodan tapahtumia. Tarinat alkoivat aikanaan Ida-paimentytöstä, joka nyt elää mummona Leppävaaran huvilassa Ville ja Viivi Walgrenin naapurissa. Pääosassa on kuitenkin Idan tytär Kirsti, joka on muotisuunnittelija ja Albert Edefeltin tytär. Kirsti pitää Helsingin Bulevardilla muotiliikettä mutta siirtää sen sodan sytyttyä Leppävaaraan. Kirstin mies Iivo lähtee vapaaehtoisiin linnoitustöihin Karjalaan, jonne Kirstikin menee joksikin aikaa muonittamaan linnoittajia. Mustonen liittää sarjan romaaneihinsa "oikeita" henkilöitä, kuten amerikkalais-ranskalaisen naistoimittajan Therese Bonneyn, jonka tulkkina Kirsti on Suomen vierailulla.
Kirsti tutustuu linnoitustöissä Marin ja Arvon perheeseen, jotka joutuvat talvisodan jälkeen evakkoon. Heille löytyy paikka Idan täysihoitolasta, jossa asuvat myös työläisperhe pommitusten tuhoamasta kodista Kalliosta. Kirstin ja Iivon avioliittoa kuluttavat pitkät erossaolot ja myöhemmin myös erilaiset odotukset sodanjälkeisestä elämästä.
Kirjassa on paikoin liian tarkkaa kuvausta arkielämästä. Parasta on se, että Mustonen hallitsee historian ja sijoittaa tarinansa siihen. Tämä käy siltä osin hyvin lähihistorian oppitunnista. Pidin kirjasta.
Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet
Tämä on jo kuudes Ruth Galloway-mysteerin kirja. Arkeologi Ruth uskoo löytäneensä viktoriaanisen lapsenmurhaajan haudan. Kaivaukset Norwichin linnan mailla tuovat päivävaloon menneisyyden kauhut. Ruthin innostusta laimentaa vain paikalle saapuva tositelevisioryhmä. Samaan aikaan Ruthin tyttären Katen isä joutuu tutkimaan ensin järkyttävää lapsen kuolemaa ja sitten lapsikaappausta. Enempää en tämän kirjan juonesta kerro, koska tämä on dekkariksi merkitty.
Kirja on välillä pitkästyttävä mutta kuitenkin kiinnipitävä. Murha- ja katoamisselvitysten lisäksi kirjassa on paljon ihmissuhteiden mutkia ja tietenkin arkeologiaa ja historiaa. Mielestäni tämä on paras tämän sarjan kirjoista. Suosittelen.
Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Ilman kirjastovirkailijan suositusta en olisi varmaan lainannut tätä kirjaa. Jo kansi kertoi kirjan sisällöstä. Kirjan päähenkilö Max Halma on työhönsä uppoutunut perhostutkija, jonka työn keskeyttää äidin kuolema ja siitä aiheutuvatjärjestelyt. Max löytää äitinsä talosta harvinaisen näköisen tuntemattoman kuolleen perhosen, jota hän alkaa selvittämään. Max on saksalaisen sotilaan poika, jolle äiti on kertonut hyvin vähän isästä. Äidin kuoleman jälkeen Max haluaa selvittää isänsä kohtalon. Maxilla on tieto, että isä olisi paetessaan hukkunut mutta ruumista ei koskaan löydetty.
Isän etsintä vie Maxin Oulun maakunta-arkiston kätköistä saksalaisen huippupianistin viimeiseen konserttiin Hampuriin. Myös hänen isänsä kohtalo selviää. Vaikka perhosten keräily ja tutkimus sekä sinfonian "kertominen" ei ole mun juttu, kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen ja sopivan ohut.
Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
Tukholmalaisen kerrostalon samassa rapussa asuvat hiljaisuuteen eristäytynyt Elsabeth, antikvariaatistaan luopunut Otto sekä nuori sarjakuvapiirtäjä Elias, joka lukihäiriön vuoksi ei pysty lukemaan ja kirjoittamaan tekstejä mutta hän osaa kertoa tarinansa piirtämällä. Pikkuhiljaa Elias ja Otto saavat Elisabethin avaamaan ovensa ja tutustumaan heihin kirjojen kautta. Kevät ja mustarastaan laulu herättää Elisabetin yksinäisyydestä ja hän uskaltautuu asuntonsa ulkopuolelle
Kun usein kirjoja lukiessa tuskastun isoon ihmismäärään, tässä kirjassa on vain Elisabeth, Otto ja Elias ja kirjan loppupuolella neljäs henkilö. Tapahtumia ei ole paljon mutta siitä huolimatta kirja on kiehtova. Jos haluat lukea enemmän kirjasta, voit lukea hienosti kirjoitetun arvostelun Lukutoukan kulttuuriblogissa. Tämä on yksi parhaimmista tämän vuoden lukukokemuksista.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.