Jo aikaisin syksyllä sovin tyttären kanssa, että nyt menemme Tampereen käsityömessuille emmekä vain käväise. Ennen reissua varasin hotellihuoneen ja kolmen päivän pääsyliput messuille. Kolmen päivän lippu oli edullisempi kuin kahdelle päivälle erikseen ostettu lippu.
Menomatkan harmaa säätila ei tarttunut meihin. Rupattelua riitti niin, etten kartturina huomannut ollenkaan keskustan opastetta ja hupsis! Olimme upouudessa tunnelissa.
Maan pinnalle päästiin kun ei peruuttaakkaan voinut ja muutaman mutkan kautta pääsimme hotellille. Auto sinne parkkiin ja kipin kapin messuille. Lauantaipäivä taisi olla kaikkein vilkkain päivä ja sen kyllä näki ja koki.
Messuille mennessä olimme niin täpinöissä, ettei kuvaaminen tullut mieleenkään. Lipunmyynnissä ei sunnuntai-iltapäivänä ollut enää tungosta.
ja halleissa jo hieman väljempää
Eka päivänä kiertelimme ja otimme kuvat niistä osastoista/tavaroista, joiden ostamista pohdimme väyrysmallin mukaan yön yli. Sunnuntai muuttikin osin suunnitelmat ja tuli ostettua enemmän kuin kauppalistassa oli. Paljon enemmän. Tässä osa ostoksista epämääräisissä nyssyköissä.
Tätä 70-luvun kankaasta tehdyn retrotakin ostamista mietin yön yli ja päätin jättää sen jollekin toiselle. On se ihana (ja liian kallis).
Nämä olivat löytöjä:
Nuppineuloja korvaavat nipsut. En ole vielä kokeillut näitä käytännössä mutta arvelen, että vasurina saattaa niiden poistaminen oikealla kädellä saattaa vaatia opettelua.
Tässä mun ruttukäden sormessa on kerroslaskija. Kun on päässyt kerroksen loppuun, painan nappia ja lukumäärä on näytöllä. Edellyttäen, että muistan painaa.
Kuvaa katsellessa en voi olla muistamatta mun sormi- ja sormustraumaa. Keskikoulussa tilasimme luokkasormukset ja mua hävetti niin vietävästi. Pojilla oli hoikemmat sormet kuin mulla. Kihlasormusta ostaessa ei hävettänyt enää niin paljoa eikä hävetä enää ollenkaan. Paitsi joskus. Syytin äitiä paksuista sormista ja nyt tytär katsoo merkitsevästi sormiaan ja sitten mua. Ne geenit, ne geenit.
Trikookankaita oli kaikenlaisia ja niitähän olisi voinut ostaa auton peräpenkillisen mutta hillittin itteni ja ostin vain tätä ja mustaa collegea. En tee tästä ittelleni.
Kaikkia löytöjä ei passaa kertoa näin joulun alla!
Eikä tässä kaikki. Lauantai-illalla kävimme ystävämme Helenan kanssa pitkästä aikaa syömässä Saludissa, jossa kävimme jo 70-luvulla opiskeluaikana opintolainan rippeillä. Aivan mahtava ruoka ja ystävällinen henkilökunta.
Niinhän siinä kävi, että alkuperäinen ostoslista piti paikkansa ainoastaan noiden nipsujen osalta. Huomasime pitkin matkaa, että mehän tarvitsemme paljon muutakin. Nyt lompakko kaapin ylähyllylle pitkäksi aikaa.
Yks juttu vielä
Meilla oli reissussa sama kisa kuin Miehen kanssa. Kisaamme siitä, kumpi näkee ensin tutun. Tällä kertaa minä voitin. Terveiset kotokylän pitkälle ja komealle Matille!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.