Olen jo runsaat pari vuotta kotouttanut Miestä eläkepäiviin, jolloin ollaan yhdessä paljon enemmän. Totesin, että kotouttamista pitää jatkaa kesäkuulle saakka, jolloin osa-aikaeläke muuttuu kokoaikaiseksi. Tähän lisäkoulutukseen havahduin eilen aamulla. 

Miehellä on selvästi työaamujen aikataulu päässään eläkepäivinäkin; hän syö puuron pikaisesti, selaa lehden, juo kahvit ja alkaa tyhjätä pöytää. Tähän menee noin 20 minuuttia. Tällä systeemillä jää kuulemma enemmän aikaa lekotteluun.  Minä olen jo oppinut rauhalliseen aamuun ja olen just ja just saanut puuron syötyä ja muutaman sivun lehdestä luettua.  Kyllä tarttee tehdä jotain. Kesä onkin eri juttu, kun pikapikaa mennään pihahommiin. 

Kisaa

Nyt ei ole mitään kiirettä, mutta jännättävää on. Eilen piti kattoa Kaisan hiihtoa ja jännittää ampumista omakin kroppa vinossa.

Minä kattelen sukan kutomisen ohessa lähinnä ampumiset ja viimeisen hiihto-osuuden.

Toista se oli vuonna 1988 Galgaryn talviolympialaisissa, kun ehdin kutoa paksun villapuseron ittelleni. Se oli sitä isojen vaatteiden aikaa eli sopii mulle edelleen. Ei ollut silloin kännyköitä eikä tietokoneita viemässä hyvää kudonta-aikaa. Nyt aion saada sukat valmiiksi.

.