Tuo otsikko vaatii varmaan selvityksen. Se tarkoittaa suomeksi: "Minä en syö raparperipannukakkua". Näin sanoi nuorin veljeni varmaan joskus viisivuotiaana, kun äiti tarjosi ropsua (kropsua) eli pannukakkua, johon oli lisännyt raparperin paloja. Tämä on yksi niistä perheeni sanonnoista, joita muistamme. Ja nyt raparperiaikaan olen tuosta sanonnasta kertonut ja samalla muistellut alle viiskymppisenä kuollutta veljeäni.

Aivan tuon muiston vuoksi tein eilen ensimmäistä kertaa raparenttiropsua ja aika kummallisella ohjeella. Ei siinä raparperipaloja näy, kun ohjeen mukaan ne piti ensin pehmentää. Ei tämä häävisen näköistä ole mutta suurin piirtein syötävää. Seuraavaksi teen pannukakkua, johon lisään vain raparperinpaloja.

raparenttiropsu.jpg

Sama veljeni lähetti mulle aikanaan kortin, kun täytin 30 vuotta. Kirjeessä oli Taidetta ilman käsiä -kortti (ilmainen) ja sisällä 50 markkaa ja pienen pieni lehtileike, jossa luki: Kyllä aika tavaran kaupittee, sanoi vanhapiika, kun 30 täytti. Näinhän siinä kävi ja aviossa olemme olleet 33 vuotta.