Kaappi
Eipä tarvi heti alkuvuodesta miettiä, mitä mööpeliä alan seuraavaksi korjata. Nyt jo kaksi huonekalua on rivissä odottamassa. Jouluksihan sain valmiiksi vanhan renginkaapin.
Mies sai muutama vuosi sitten ison kaapin. Aivan tuosta vain ja maksutta. Ja mehän otamme tällaista arvotavaraa vastaan. Tähän kaappiin kuuluu vielä yläosa, jolloin koko kaapilla on korkeutta parisen metriä. Mutta sen yläosan vuoro tulee myöhemmin. Kaappi on ollut alunperin vaalean vihreä ja myöhemmin se on maalattu valkoisella.
Lahjan antaja Helena kertoi, että hänen isänsä oli hankkinut kaapin huutokaupasta, joka oli pidetty samalla kylällä. Kaappi oli ollut useamman vuoden varastossa ja nyt meillä katoksen alla. Tätä aikaisemman omistajan sukulaisen mukaan kaappi on ollut tuvassa ruokakaappina. Mua kiinnostaa näissä vanhoissa mööpeleissä niiden historia; miten ja missä ne ovat asuneet ennen meitä.
Kaapin vetimet ovat aivan hyvännäköiset, kunhan valkoinen maali ja ruoste rapsutetaan pois.
Kehtolavitta
Kehtolavitta oli mulle aivan outo nimitys eikä sitä enää kovin paljon käytetä. Tulipa tässä vain nimi mieleen. Mulle se on aina ollut keinutuoli.
Keinutuoli kaipaa istuin- ja selkäosaan aivan uudet fyllingit ja verhoilut.
Tämän keinutuolin historia on tiedossa. Se on tehty Vaasan vankilassa v. 1928. Miehen mumma ja vaari ovat saaneet silloin häälahjaksi yhden kamarin kalustuksen ja tämä on yksi osa siitä. Mumma on syntynyt meidän nykyisessä talossa ja hänen vanhempansa antoivat tämän häälahjan. Nämä vanhemmat Juho ja Emma ovat puolestaan olleet edellinen isäntä ja emäntä ennen meitä. Siinä välillä taloa pitivät mumman vanhapiika- ja vanhapoikasiskokset ennen talon autioitumista.
Näistä saatte lukea lisää kevään korvalla. Aivan mulla jo sormet syyhyää!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.