Tykkään Omar -karkeista. Tykkään niin paljon, että vältän ostamista, koska syön pussillisen yhteen menoon. Viisi karkkia maistuu vielä hyvältä, mutta kun pääsen pussissa yli puolenvälin, ei karkit maistu enää niin hyvältä. Ja kuitenkin on pakko syödä.

Tuo juttu tuli mieleen, kun olen näiden lumisateiden jälkeen kolannut meidän ja anoppilan pihoja. Viimeksi satoi yli 10 senttiä tosi kevyttä pakkaslunta.

lumenluonti.jpg 

Meillä viedään lumet pois vanhanaikaisesti lumikolalla. Lumilingot eivät ole oikein käyttökelpoisia, kun meillä on umpipiha. Muutenkin harrastamme mahdollisimman paljon kauramoottorilla käyviä välineitä.

Aloitin aamuhämärällä ja aluksi sitä oli aivan mukava lykkiä välikasaan ja siitä edelleen kauemmaksi. Piha oli tunnelmallisen näköinen. Mutta kahden tunnin kolaamisen jälkeen ei se ollutkaan enää ihan niin kivaa, mutta pakko oli jatkaa. Toki välillä kävin sisälläkin. Mun lumenluonti on harrastusta ja kunnon ylläpitämistä ja joutilaalle eläkeläiselle sopivaa hommaa.

Tässä oli se mielleyhtymä Omarin ja lumen välillä. Ei ole nytkään kaapissa Omaria, mutta joulusta vielä vähän After Eightiä, nam. Se on säilynyt näin kauan.

On tuo lumi aika metkaa ainetta. Pakkaslunta ja näin pysyvää. Tyynellä ilmalla.

heisilumi.jpg  

 

lumilaatikko.jpg  

On se vaan mukavaa, kun on tullut ja tulee lunta. Täytyypä avata lumikäytävä piakkoin puoriin, jossa on sukset. Ja eiku hiihtämään.