On lauantai-ilta. Kirjoittelen tätä ja kuuntelen juutuupista Wiola Talvikin Kuolleita lehtiä. Mies kattoo alakerrassa Bondia niinkuin varmaan monet muutkin miehet. Minä en ole oikein lämmennyt niihin elokuviin mutta sen verran olen kattonut, että voisin kertoa lyhyesti Bondien juonen:

007 on teillä tietymättämillä ja kun Judi Dench löytää hänet, niin edessä on aikamoinen ripitys. Bond, James Bond lähetetään kuitenkin taas pelastamaan maailman ja siinä onkin työtä ja tapahtumia. Hän käy muutamassa maanosassa, eliminoi roistoja, joutuu vihollispuolen vangiksi mutta juonii ittensä vapaaksi ja löytää roistojen puolelta kauniin naisen, jonka kanssa jakaa yhteisen sängyn ja saa naisen muuttamaan omalle puolelle. Joskus nainen saattaa kahinassa menettää henkensä, mutta aina on jonossa uusia tarjolla. Bond saa kuitenkin hommat hoidettua ja elokuva päättyy siihen, kun hän taas muhinoi jonkin naisen kanssa. 

Mies vois kuvailla halutessaan kuvailla mun katsomia elokuvia, jos olisi kiinnostunut kirjoittamisesta. Olisikin mielenkiintoista lukea juonipaljastukset.

Syksyä kuitenkin ajattelen

Moneen kertaan olenkin kirjoittanut, että syksy on mun vuodenaika. Silloin on luonossa niin paljon hienoja värejä, joista pitää nauttia niin kauan kuin niitä riittää. Syksyn värit ovatkin mun mielivärejä. 

hopeah%C3%A4rkki.jpg  

 

mustikat.jpg  

 

pihlaja.jpg  

 

poimulehti.jpg  

 

naava.jpg  

Syksyn kuvia voisi laittaa sivukaupalla mutta nämä tällä kertaa. Nyt alan etsiä Miehen isän äidin isoisää, joka on totaalisesti hukassa. Yritän löytää hänet jostain 1800 -luvun puolivälistä.