Olen jo usiamman kerran kirjoitellut pikku Poolostani, joka on aivan mun ikioma. Mies ei aja sillä kuin hätätilassa ja niitä on ollut tosi harvoin. Mun malli on kolmiovinen, mikä on mielestäni hullusti sanottu. Eihän siinä ole kuin kaksi ovea + takakontin ovi. Eihän sieltä autoon mennä? Paitsi yhden kerran oli pakko mennä, kun työpaikan parkkipaikalla joku ryökäle oli parkkeerannut autonsa niin lähelle, etten päässyt oikeasta ovesta. Tämä ryökäle sattui olemaan mun esimies (nainen). Ei muuten ollut pahoillaan; nauroi vain kun kuvitteli, minkä näköisenä konttasin kuskin paikalle.

On tullut taas todistettua, että mun autoon mahtuu vaikka mitä. 

havusaalis.jpg  

Kolme rohtokatajaa, pesäkuusi, kahdeksan tuiviota, yksi rodo ja perennoita. Takakontti oli täynnä, peräpenkki täynnä ja pelkääjän penkki ja jalkatila täynnä. Kuskin paikka piti olla vapaana, että pääsin ajamaan. Tunnelma kotiin tullessa oli aika metsäinen.

havukolmio.jpg  

Eihän tämä paljon miltään vielä näytä, mutta pitäähän jo tässä vaiheessa nuo ostokset näyttää. Karikkeen lisäämme, kun multa on hieman "asettunut paikoilleen". Mielenkiintoista nähdä, pitääkö tulevina vuosina tätä laajentaa vai ostaa lisää. Havuistutukset ovat meille aivan uutta. Tähän yllytti äskettäin eläkkeelle jäänyt kaupunginpuutarhurimme Hannu Ojanen, jolla teetimme täydennyssuunnitelman puutarhaan. 

Oli aikamoinen homma ottaa nurtsi pois, möyhentää alue ja lisätä multaa. Istutus olikin helpoin juttu. Eihän nämä onnistuisi ilman Miehen apua. Taisi tosin olla niin, että minä olin se apulainen. Mutta yhdes tehtiin.

Yksi kurja juttu

Meillä niinkuin muillakin käy aikamoinen sirkutus ja piipitys, kun osa linnunpojista ja -tytöistä lähtee pesästään. Kurjasti kävi peiponpojalle, jonka peto vei. Äiti pitkään etsi poikastaan turhaan. Tässä on se "peto lammasten vaatteissa" saalistuksen jälkeen.

orava.jpg