Elokuu ei ollutkaan mikään lukukuukausi. Jotain sentään.

Seija Paasonen: Taiteilijoiden taivaat - meteorologin silmin

taiteilijoiden%20taivaat.jpg  

Televisioista tuttu meteorologi Seija Paasonen on tehnyt aivan upean kirjan taiteilijoiden maalaamista taivaista. Kirjassa on paljon kuvia maalauksista, joista Paasonen kertoo ja arvelee, millaista ilmaa on ollut tulossa tai mitä on ollut. Ohitin tarkemmat selvitykset eri pilvien nimistä, tärkeämpiä olivat kuvat.

Kirja oli minulle ensisijaisesti kuvakirja. Olen aina katsellut pilviä ja harmitellut, kun nykyisellä tontillamme ei näe taivasta kuin hiukan idän ja pohjoisen suuntaan. Mun kesäpaikka olisikin keskellä lakeutta niin, että taivasta näkyisi 180 astetta.

 

Rosie Walsh: Hän lupasi soittaa

Sarah ja Eddie tapaavat Englannin maaseudulla, viettävät huumaavan viikon yhdessä ja rakastuvat. Sitten Eddie lähtee lomalle luvaten soittaa Sarahille mutta soittoa ei kuulu. Yrittäessään selvittää, mitä on tapahtunut, Sarah huomaa, että salaisuuksilla on tapana paljastua.

Noin 130 sivua luin sitkeästi vaikka ei oikein huvittanut. Ihmettelin vain sitä, kun Sarah viikon tuttavuuden jälkeen etsi ja selvitti, missä Eddie olisi. Minun itsetunnollani olisin oitis ajatellut, että se juttu oli siinä, ripotellut tuhkaa päälleni ja jatkanut tarpomista.

Tuon 130 sivun jälkeen juoni olikin kiinnostava - erittäin kiinnostava. Siitä ei tässä enempää. Tämän kirjan osalta ajattelin samoin kuin Leena Lehtolaisen Tappava säde -kirjan luettuani; olisi alkupuolella pitänyt pysähtyä miettimään, miksi jotkut asiat kerrottiin. Olisi ynmmärtänyt ehkä juonen paremmin.

En ihmettele, että kirjalla oli pitkä varausjono kirjastossa. (Unohdin ottaa kuvan kannesta)

 

T.S. Eliot: Kissojen kielen kompasanakirj

 

cats.jpg  

Kävin tyttären kanssa viime lokakuussa katsomassa Cats-musikaalin Hartwall Areenalla. Ennen reissua etsin kirjastosta Eliotin runoja suomennettuna. Ei ihme, ettei löytynyt. Tänä vuonna julkaisiin runot suomeksi. Lainasin kirjan, mutta en jaksanut lukea kuin muutaman sivun. Katson tarinan mieluummin kuin luen.

 

H.C. Andersen: Kootut sadut ja tarinat

satukirja.jpg  

Olen ollut varmaan jotain kymmenen korvilla, kun sain serkultani (=oikeasti hänen äidiltään) kolmiosaisen Kootut sadut ja tarinat, painovuosi 1956. Olen merkinnyt ykkösosan "kirjastoni" kirjaksi nro 1. Ykkösosasta olen merkintöjen mukaan lukenut suurimman osan mutta muiden osien sadut olivat osaksi niin kummallisia, että jäi lukematta. Nyt luin mm. Pienen merenneidon ja Todellisen prinsessan, jotka olivat edelleen yhtä hyviä. Kyllä Raul Roineen Suomen kansan suuri satukirja on kuitenkin parempi. Kun pian siirrytään sisäruokintakauteen, voisin romskuja lukea enemmän päivällä ja nukkumaan mennessä lukisin vain iltasadun. Lukisin vaikka ääneen, niin Mieskin kuulisi ;)