Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

kirja%20ensimm%C3%A4inen%20nainen.jpg  

Tämä kirja on varmaan kaikille kirjoja lukeville tuttu. Siinä puhuu Sylvi Kekkosen ääni, Sylvin jonka mies oli Urho Kekkonen. Kirja oli myös Finlandiaehdokas. Kirjallisuuskritiikin verkkolehden Kiiltomadon sivuilla on kirjasta perusteellinen kuvaus, joten mun ei kannata sisällöstä kertoa.

Miten hienosti Johanna Venho vie lukijankin Kekkosten kesämökille, jossa Sylvi viettää muutaman päivän ja muistelee siihenastisen elämänsä iloja ja suruja. Ja suruja on riittänytkin. Sylvi "juttelee" hyvien ystäviensä Marja-Liisa Vartion ja Essi Renvallin kanssa elämästään. Kesken lukemisen piti googlata näiden ystävienkin tiedot. Vartio olikin mulle tuttu jo murkkuvuosilta; lainasin kirjastosta kirjan Mies kuin mies ja tyttö kuin tyttö, siinä oli jänniä kohtia. 

 Presidentin vaimon osa ei ole helppo, ei varsinkaan Kekkosen. Kirja oli surullinen. Iloa toivat lapset, joista Sylvi äitinä ei olisi halunnut irrottautua. Tuo tarrautuminen oli niin vierasta, kun itse olen ennemminkin ollut kannustamassa poikasiamme pesästä lähtöön.

Katja Kärki: Jumalan huone

jumalan%20huone.jpg  

Kirja oli meidän kirjallisuuspiirin yhteisenä lukuläksynä ja siitä virisikin vilkas keskustelu meidän piirissä.

Kirjan päähenkilöinä ovat pohjoiskarjalaisen Martikaisen suvun kolme naista; vuonna 1922 Syntynyt Aili, 1960 syntynyt  Ailin sisarentytär Maria ja 1985 syntynyt Elsa, joa on Ailin sisaren tyttärentytär.Tapahtumat kerrotaan näiden naisten eri aikaukausista ja naisten elämää ja salaisuuksia avataan tipoittain. Kirjan aloittaa Elsa, joka on silloin 7-13 -vuotias. Kerronta on hauskaa eivätkä aikuiset tajua, miten paljon pieni tyttö näkee asioita ja mitä hän miettii näkemästään. Hän ei tunne lestadiolaisuutta omakseen. Hänen teini-ikänsä ja opiskeluvuotensa ovat aika rajuja ja sen ajanjakson kuvausta oli saanut olla vähemmän. Aililla oli mielestäni rankin elämä ja hänen kohtalonaan oli olla kaikkia muita varten itsensä unohtaen. Maria jäi kirjassa vähemmälle ja hieman himmeäksi. Toivoton rakkaus saarnaja Hannuun oli hiukan ärsyttävääkin. Olisi luovuttanut!

Pidin kirjasta ja sen loppuosa vaikutti siltä, että tälle saattaisi tulla vielä jatkoa.

Kirjahaaste: 1960-luvulle sijoittuva kirja

Sofie Sarenbrant: Osasto73

kirja%20osasto73.jpg  

Rikostarkastaja Emma Sköld herää koomasta sairaalassa. Hänen viimeisin muistikuvansa on se, kun hän viisi kuukautta aikaisemmin jätti pienen vauvansa hoitoon ja lähti tallille ratsastamaan. Emma on vakuuttunut siitä, ettei ratsastusonnettomuus ollut tapaturma vaan hänelle on tahdottu pahaa, jopa murhata.  Emma tuntee itsensä uhatuksi sairaalassa maatessaan ja pyytää poliisikollegansa luokseen.  Enempää en halua kertoa juonesta.

Kirjan etukannessa on kommentti: "nopeasti etenevä tarina, joka on pakko ahmia". Tästä olin aivan samaa mieltä. Teksti on helppolukuista ja vauhdikasta ja monta murhaajaehdokasta. Sain kirjan luettua yöllä klo 1.30 aikaan ja varmaan tunnin pohdin loppuratkaisua. Tylsää, kun kirjailija jättää lukijan tyhjän päälle. 

Kirjahaaste: 2010-luvulle sijoittuva kirja

Agapetus: Tulkaa meille

kirja%20tulkaa%20meille.jpg  

Niinkuin kuvasta näkyy, tämä ei ole kirjaston kirja vaan aivan omasta hyllystä. Äitini sai kirjan sisareltaan Ainilta jouluna 1946. Kirjaa on käsitelty vuosikymmenten aikana aika kovakouraisesti sillä takakansi oli melkein irti, samoin selkä. Mutta kunto ei haitannut lukemista. Olen lukenut kirjan aikaisemmin ainakin kahteen kertaan ja edelleen se viehättää.

Kirjassa eletään sota-aikaa, kun evakoita saapui pitäjiin. Eräälle kunnantalolle oli jäänyt mummo ja kuusi lasta, joista nuorimmainen oli muutaman kuukauden ikäinen.  Kukaan kuntalaisista ei ollut ottanut heitä kotiinsa. Pitkä evakkomatka oli väsyttänyt kodittomaksi jääneet ja he valmistautuivat nukkumaan kunnantalon lattialle. "Oven avautuminen toi tähän uupumuksen hiljentämään näytelmään uuden henkilön, vaatimattoman, keski-ikäisen naisen." Hetken juteltuaan tämä Hiltu-täti sanoi: Tulkaa meille. Tästä alkoi tarina seitsemän ihmisen asuttamisesta Hiltun pieneen mökkiin.  Tykkäsin edelleen kirjasta.

Kirjahaaste: 1940-luvulle sijoittuva kirja

Raili Mikkanen: Ei ole minulle suvannot

kirja%20ei%20ole%20minun%20suvannot.jpg  

Taisin lainata tämän kirjan, jotta saan lisättyä sen kirjastohaasteeseen Vuosina 1900-1909 ilmestynyt tai sille ajalle sijoittuva kirja. Romaani on Aino Krohnista, joka jo nuoren tiesi, että hänestä tulee kirjailija. Kannustimena oli hänen isänsä kirjailija ja tutkija Julius Krohn. Kirjassa kerrotaan Ainon nuoruusvuosia virolaisen Oskar Kallaksen kihlautumiseen saakka. En ole lukenut ainuttakaan Kallaksen kirjaa enkä tiennyt hänestä oikeastaan muuta kuin nimen. Kirjan kertojana on Ainon lastenhoitaja, joka on perheessä Ainon kihlaukseen saakka. Parasta kirjassa oli ajankuva. 

Kirjahaaste: 1900-luvulle sijoittuva kirja

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina, äänikirja

kirjat%20uuden%20nimen%20tarina.jpg  

Olen lukenut aikaisemmin Ferranten ensimmäisen Napoli-sarjan kirjan Loistava ystäväni. Vaikka Fb:n Kirjallisuuden ystävissä moni hehkutti kirjaa, minä en oikein innostunut siitä. Katsoin sen kuitenkin teeveesarjana ja tykkäsin. Kirja herätti henkiin tytöt Elenan ja Lilan ja heidän kotikulmansa. 

Kuuntelin tämän seuraavan osan äänikirjana ja kuuntelin sen mielelläni samalla sukkaa kutoen. Takakannen tekstiä:  Lahjakkaan Lilan isä ei halua maksaa tyttären koulutusta. mutta Elena onnistuu pääsemään opin tielle. LIla päätyy naimisiin 16-vuotiaana ja työhön perheyritykseen. Hän pettyy kuitenkin mieheensä, mikä aiheuttaa ristiriitoja ja irtiottoja avioliitosta. Elena puolestaan opiskelee ja yrittää irrottautua köyhästä Napoli-leimasta. Kirjan tapahtumat ovat mielenkiintoisia mutta en ehkä olisi jaksanut lukea Elenan kaikkia "viisaita" pohdintoja. Tänä alkuvuonna mulle on kerääntynyt useita kirjoja, joissa naiset epätoivoisesti rakastavat miestä saamatta oikeaa vastarakkautta. Näinhän jää usein oma elämä elämättä. Tässäkin kirjassa mua ärsytti Elenan toivoton rakkaus Ninoa kohtaan. 

Kimmo Ohtonen: Metsäkansan tarina

kirja%20mets%C3%A4kansan%20tarina.jpg  

Maaliskuun kirjallisuuspiirin teemana on luontokirjat ja minä otin tämän. Kirjan kuvat kiehtoivat mutta niin Ohtosen tekstikin. Kirjan takakannen tekstiä: "Metsäkansan tarina on matka lukuisten metsän asukkaiden valtakuntaan; miten niiden elinoloshteet ovat muuttuneet ja miltä tulevaisuus näyttää. Nämä eläinlajit heijastelevat maamme metsien todellisuutta - myös sitä, miten luonto on kärsinyt rakennemuutosten ja metsäteollisuuden intressien sekä ilmastonmuutoksen takia." Ohtonen kulkee lapsuudestaan tuttuja metsiä vuoden ajan. Hän ei kulje pelkästään ikimetsissä vaan katselee luontoa lähellä asutusta, kulkee lähellä itärajaa laajoissa metsissä ja menee pohjoiseen. Se on myös puolustuspuhe ikimetsien säilyttämiselle ja susille ja tuomio salametsästäjille. En ole ampumassa kaikkia susia Suomesta ja Ohtosen perustelut "oikean" susikannan säilyttämisestä ovat hyvin ymmärrettäviä. Ja kirjan kuvat! Niitä olisi katsonut vaikka kuinka pitkään. Kirjaa lukiessa mietinkin taas, miten minä pienessä sivukylässä ja metsän lähellä asuneena olen välttynyt tulemasta oikeaksi luontoihmiseksi. Syynä ovat varmaan olleet ne hiivatin sääsket ja taapertaminen veljien perässä kiviä ja kantoja väistellen. Taisin jo silloin mieluummin lukea kirjoja kuin kulkea luonnossa.

Britt Karin Larsen: Finnskogen Elämän kehto ja Taivaankarhun metsä

kirjat%20finnskogen.jpg 

Minulla on ollut viime aikoina monia lukuelämyksiä, joista nämä kirjat ovat aivan ykkösiä.  Kirjoissa kerrotaan Norjan ja Ruotsin rajametsien metsäsuomalaisista ja heidän elämästään 1800-luvun puolivälissä. Olen lukenut tai kuullut metsäsuomalaisista mutta en ole tarkemmin perehtynyt asiaan. Näiden kirjojen myötä tulen tarkemmin lukemaan heidän historiastaan. 

Lina kulkee metsässä ihmisiltä piilossa vastasyntyneen tyttären kanssa etsimässä ruokaa ja mahdollisia sukulaisia Norjan puolelta. Matkalla vastaan osuu Mustamäen Taneli, erakko, karhunkaataja ja hevostrokari, jonka huhutaan tappaneen miehen. On myös nuori norjalainen pappi, joka lähetetään hoitamaan suomalaiset kuriin ja Herran nuhteeseen. Metsäsuomalaisten omituiset elämäntavat, taikausko, noituus ja siteet luontoon kuvataan hienosti. Taivaankarhun metsässä metsäsuomalaiset jatkavat elämäänsä koettelemuksista ja valtaväestön syrjinnästä huolimatta.

En kerro juonesta tämän enempää mutta jos metsäsuomalaiset vähänkään kiinnostavat, lukekaa ihmeessä nämä kirjat. Muu maa mustikka-blogissa on hienosti kirjoitettu näistä kirjoista. Nämä kaksi kirjaa on tähän mennessä suomennettu norjalaisen kirjailija Larsenin seitseosaisesta Finnskogen-sarjasta. Odotan malttamattomana muita suomennettuja osia. Kiitokset Kyllikille ja Mänskälle vinkistä!

Kirjahaaste: tapahtumat 1800-luvulla

Outi Pakkanen: Helmimies

kirja%20helmimies.jpg  

Kirjan esittelytekstistä: Sarjakuvataiteilija Erik Elman on erakoitunut Ullanlinnan perintöasuntoonsa ja pukeutuu mielellään edesmenneen isotätinsä vaatteisiin. Perheettömällä Erikillä on velipuoli Peter, joka vihaa perinnön saanutta veljeään. Peterin vaimo nro kaksi vaatii huomiota kaksospojista puhumattakaan. Mutta Peterin silmäterä on pieni tytär, joka tahtomattaan käynnistää kohtalokkaita käänteitä. Pakkasen vakiohenkilö Anna Laine on pienessä sivuosassa.

Harvemmin otan pikalainoja ja tämän kirjan luinkin pikaisesti. Sujuvasti kirjoitettu, siisti murha ja paljon ihmisten arkea. Syyllinenkin löytyi ilman valtavaa poliisiarmeijaa. Kirja oli aivan sopiva helppo välipala.

Kirjahaaste: sijoittuu talveen

Eiköhän nämä kirjat riitä tälle kuukaudelle.