Olimme eilen muistaakseni Finlandiatalolla kuuntelemassa Kyösti Mäkimattilaa ja Kaartin soittokuntaa. Tykkään oikein paljon Kyöstistä ja onneksi satuimme katsomaan Alfa-Tv:stä tuon syksyisen konsertin. Katsoitko sinä? Oli hyvä kun ei tarvinnut lähteä niin kauas vaan sain istuskella aivan rauhassa kotona. Kyösti sanoi, että hän olisi valinnut häävalssikseen Akselin ja Elinan häävalssin, jos olisi itse saanut valita. 

Tuosta Elinasta tuli mieleen alakouluni ekaluokkalaisten luokkakaverien nimet, jotka hyvin kuvastavat meidän ikäisiä: Kaija-Liisa, Marja-Leena, Irja, Saimi, Irma, Riitta, Helena, Hanna, Leila ja minä Elina. Pojat olivat Matti, Heikki ja Mikko, aikamoinen naisvalta luokassa. Tokaluokkalaisten tyttöjen nimet ovat Annikki, Marjatta, Pirkko ja Sinikka. Hyvin olivat vanhemmat valinneet nimet, ei ainuttakaan samannimistä luokassa.

luokkakuva.jpg

Toista oli esim. 70-luvulla, kun monessa huushollissa oli Mika. Kun yksi äiti huusi Mikaa syömään, useampi lähti kotiin kutsun saatuaan. Mulla ei ole ollut kouluaikana eikä työvuosinakaan nimikaimaa. Kun alle kaksikymppisenä olin töissä sairaalassa naisten sisätautiosastolla, siellä oli silloin tällöin potilaana Elina, joka oli syntynyt 1800-luvun loppupuolella. Sain useampia kaimoja 80-luvulla. Sen huomasin, kun kaupassa joku äiti huikkas tiukasti tyttärelleen, että Elina, tuu pois karkkihyllyltä! 

Jos tässä kuvassa oleva satut lukemaan tämän blogijuttuni, kommentoi! Ei tarvi kirjautua eikä ilmoittaa nimeäsikään.

Kyllä mies kuuntelee!

Pitäähän mun heti tuoreeltaan kertoa yhdestä äitienpäivälahjasta. Osaatteko kuvan perusteella sanoa, mikä Miehen antama lahja on? 

metalli.jpg   

Tämä on mun haaveilema metallinilmaisin, jota Mies tuossa pitelee. Kyllä Mies on mun ääneen sanotut haaveillut kuullut. Meidän asuinpaikka on yli 200 vuotta vanha ja varmaan on tänä aikana maahan pudonnut ja jäänyt tavaraa. Tässä onkin ensimmäiset löydöt. Näitä arvelimmekin löytyvän navetan ja entisen riihen väliltä.

 hevosenkenk%C3%A4.jpg   

On erittäin epätodennäköistä, että löytäisimme vaikkapa 1500-luvulta olevan hienon emännän korun. Eihän täällä ole silloin kukaan vielä asunut. Mutta hevosenkenkien lisäksi löytyy varmaan vielä rautanauloja ja lisää raudanpaloja. Ei tämä etsintä ole aivan tämän päivän haave. Äitini kertoi usein, että hän 40-luvulla pudotti sormuksensa kotini heinäladon eteen, kun oli purkimassa heinäkuormaa. Sormuksia oli etsitty eikä löydetty silloin eikä ole löytynyt vieläkään. Ei vaikka on sanottu, että kyllä kulta löytyy ennen pitkää. En varmaan lähde enää niitä sormuksia etsimään, mutta oman tontin aion haravoida. On niin mielenkiintoista, kun metallinilmaisin ilmoittaa löydöstä.