Tämä kesä on ollut tosi rankka kesä penkkiurheilijoille.

penkkiurheilija-normal.jpg  

Aivan surku on tullut omaa miestä, joka on joutunut kattelemaan melkein kuukauden jalkapallon MM-kisoja ja sitten taisi olla yleisurheilun EM-kisat. Susijengin kotia tulo onneksi helpotti jonkin verran seuraamista, mutta sen korvaa monin verroin lentopallon MM-kisat. 

Kun näistä on hiukan vapaata, pitää kattoa tennistä ja tietenkin raveja. Huh, mulla ei kyllä olisi moista turnauskestävyyttä. 

Jos minä seuraan joskus urheilua hänen kanssaan, kommenttini eivät ole kuulemma kovin urheilullisia. Olen kuitenkin harvakseltaan seurannut jalkapallotuomarien työskentelyä. Tuomareilla on yleensä aika timmit takamukset, joita aivan ilokseen kattelee. Urheilijoiden kampaukset, meikit ja asut eivät myöskään ole sitä urheilun ydintä.

Niillä harvoilla kerroilla, kun olen istunut katsomossa, on ollut tosi mielenkiintoista seurata yleisöä. Hyvin usein se urheilutapahtuma on sivuseikka. Niin se vain on. Huvinsa kullakin. 

Miehelle urheilu on tosi tärkeätä enkä sitä yhtään ihmettele. Hän on nuorena miehenä ollut aktiivinen yleisurheilija ja päälajina on ollut korkeushyppy. Lentopallo pysyi mukana pidempään. Arvaattekin varmaan, ettemme ole kohdanneet toisiamme urheilukentällä. Tapasimme samalla työpaikalla ja niin alkoi työpaikkaromanssimme. Mikäs oli riiatessa. Kaksi vapaata ihmistä.