Arnaldur Indidason: Petsamo

kirja%20petsamoi.jpg

Tämä kirja oli minulle ensimmäinen Arnaldurin kirja, jossa oli uusi päähenkilö, rikospoliisi Flovent. Olen lukenut kaikki Arnaldurin kirjat, jossa murhia tutki Erlender. 

Kirjassa on kaksi erillistä juonta, jotka eivät oikeastaan liity toisiinsa. Saranakohtaa odotin turhaan. Syksyllä 1940 Suomelle silloin kuuluneen Petsamon sataman kautta evakuoitiin Pohjoismaissa asuneet islantilaiset kotiinsa. Laivasta katosi yli laidan yksi mies, joka oli kiinnostunut toisen matkustajan tekemisistä. Laivassa oli myös nainen, jonka poikaystävän olivat saksalaiset ottaneet kiinni Kööpenhaminassa ja vieneet keskitysleirille.

Tämän laivamatkan lisäksi eletäään vuotta 1943 ja rikospoliisi Flovent tutkii rannalta löytynyneen murhatun miehen tapausta. Samaan aikaan amerikkalaisten miehitysjoukkojen salapoliisi kanadanislantilainen sotapoliisi Thorson selvittää tapetun sotilaspukuisen miehen kuolemaa.

Pidän Arnaldurin tekstistä, jossa on tapahtumia mutta ei mässäillä liikaa raakuudella. Kerronta on aika verkkaista, mutta se ei häiritse. Kirjan kansilehdellä yhdessä arvostelussa todetaan, että Arnaldur kirjoittaa aina ihmisistä. Rikos on taustalla ja saa perustelunsa tai ainakin selityksensä. Kun olen näköjään viime aikoina lukenut useampia kirjailijan kirjoja, pitää lukea myös ennen tätä Petsamoa julkaistut Varjojen kujat ja Saksalainen talo -kirjat.

Kaupunginkirjastolla on tälle vuodelle uusi lukuhaaste: Tavoitteena on lukea tai kuunnella kirjoja 25 eri maasta. Yhden haastekohdan saa suoritettua lukemalla ko. maan kirjailijan teoksen tai siihen maahan sijoittuvan kirjan. Tästä saan täpän Islannin kohtaan.

Amy Tan: Ilon ja onnen tarinat

kirja%20ilon%20ja%20onnen.jpg  

Kirjassa on neljän Kiinassa syntyneen äidin ja heidän Amerikassa syntyneiden tyttärien tarinat. Äidit muuttivat toisen maailmansodan jälkeen Amerikkaan ja heillä kaikilla oli erilaiset taustat ja elämätilanteet sekä odotukset uudesta kotimaasta ja tyttärien elämästä. Äidit toivat mukanaan eletyn elämän ja kiinalaiset tavat, kun tyttäret olivat amerikkalaisia.

Äidit muodostivat Ilon ja onnen kerhon, jossa he kertoivat elämästään Kiinassa ja myös tyttäristään. Äitien tarinat elämästään Kiinassa olivat mielenkiintoiset. Heillä oli traagisia ja surullisia kokemuksia, jonka vuoksi he lähtivät kotiseudultaan. Tytärten elämä oli "tyypillistä" amerikkalaista elämää eivätkä he aina ymmärtäneet äitien outoja tapoja ja ajatuksia. Tuttua oli se, miten feng shui-tyyppinen ajattelu ohjasi arjen valintoja. 

Kirjassa oli äitien ja tyttärien tarinoita vaihtelevassa järjestyksessä, minkä vuoksi piti palata otsikkoon, että kenenkähän tarina tässä on. Teinkin lapulle äitien ja tytärten nimet, ettei tarvinnut jatkuvasti käydä kurkkaamassa sisällysluetteloa. Kirjablogeissa kerrottiin, että kirjasta on tehty elokuva. Se on nyt etsinnässä. Kirjahaasteeseen lisään Kiinan.

Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä

kirja%20pid%C3%A4%20huolta%20%C3%A4idist  

Sain tämän kirjavinkin ystävältäni Leenalta ja sain näin kirjahaasteeseen Etelä-Korean.

69-vuotias Park So-nyo, neljän lapsen äiti on miehensä kanssa matkalla Souliin aikuisten lastensa luo. Metroaseman ruuhkassa hän katoaa mieheltään. Äiti on muistisairaana yksin vieraassa ympäristössä. Perheenjäsenet etsivät häntä ja selvittävät samalla suhdetta äitiinsä. Tunsivatko he oikeasti hänet? Kirjassa palataan muistoissa taaksepäin ja tunnetaan syyllisyyttä. Oliko äiti heille vain taloudenhoitaja.

Kirja oli mielenkiintoinen ja hieno ja samalla ajattelin suhdetta omaan äitiini enkä siinä välttynyt syyllisyyden tunteelta. Lukeminen oli välillä aika hankalaa, kun kirja oli kirjoitettu sinä-muodossa, esim. 'Äitisi sisaren hautajaiset olivat keväällä. Et päässyt paikalle'.Oli hankala päästä heti kärryille, kuka tämä 'sinä' oli. Luinkin osan kirjaa uudelleen ja tarkemmin. Kirjaluotsin blogissa oli hyvä arvostelu kirjasta. Suosittelen kirjaa.

Taina Latvala: Venetsialaiset

kirja%20venetsialaiset.jpg

Kiinan, Amerikan ja Etelä-Korean jälkeen oli hyvä palata koti-Suomeen ja omalle synnyinseudulle. 

Kolme sisarusta, joilla on yhteinen isä, kokoontuvat mökille venetsialaisten aikaan. Erilaisissa elämäntilanteissa elävät sisarukset palaavat lapsuuden ja nuoruuden tapahtumiin.

WSOY kirjoittaa kirjasta näin:

"Kesän viimeisenä yönä jokainen joutuu raottamaan naamiotaan. Menneisyyden haavat aukeavat, kun kolme sisarta kokoontuu perheen mökille.

Loppukesän päivä järvenrantamökillä on kaunis, mutta ilmassa väreilee pahaenteinen tunnelma. Kolmen sisaren ajatukset kääntyvät tämän tästä edesmenneeseen isään. Kuinka paljon salaisuuksia levottomuutensa riivaama mies vei mukanaan?

Kesäyön tummuessa myös jokainen sisarista paljastuu joksikin muuksi kuin toiset olivat kuvitelleet. Kun he päätyvät tanssilavalle juhlimaan huvilakauden päättäviä venetsialaisia, alkavat jännitteet purkautua uhkaavalla tavalla."

Kirja oli aivan mukava lukea, mutta en minä kokenut tapahtumia näin dramaattisina. Kirja on arvioitu hienosti Kulttuuri kukoistaa -kirjablogissa.