On se kumma, kun oman asunalueen kiinnostavat paikat tulee koluttua vasta, kun saa vieraita ja yrittää järjestää jotain ohjelmaa. Onneksi Helena tuli ja niinpä pyöräilimme meidän vanhaan pappilaan.

a%20pappila.jpg  

Kirkkoherra ei ole tainnut asua täällä pariinkymmeneen vuoteen. Seurakunta myi talon, joka oli välillä aivan tyhjillään. Ehdin jo surra, että autiotaloksi tämä nyt jää. Onneksi aktiivinen pariskunta osti talon ja kunnosti pappilasta pitopaikan ja laittoi rippikoulutupaan vanhojen tavaroiden kirpputorin.

Käynti kirppiksellä oli samalla aikamatka omaan lapsuuteen. Niin paljon siellä oi muistoja herättäviä tavaroita. Kuka muistaa ajan, kun jauhot ja ryynit otettiin isolla kauhalla kippaavasta puulaatikosta ja punnittiin tämänsorttisella vaaalla. Myyjä valutti punnituksen loppupuolella ryyniä hissukseen tasalukemaan. 

a%20vaaka.jpg  

Muistan hämärästi, kun isän ja äidin kanssa menimme sukuloimaan hoijakalla. Me lapset istuimme tuolla takana.

a%20hoijakka.jpg  

Mustalais-Maija (niin silloin puhuteltiin) ja Vihtori kulkivat talosta taloon ja heidän omaisuutensa oli ikivanhoissa vaunuissa.

a%20vaunut.jpg  

Nämä kelpaisivat varmaan tämän päivänkin lapsille. Meinasin kirjoittaa, että kelpaisivat pojille, mutta tänä tasa-arvon aikakautena ei näitäkään leikkikärryjä saa merkata poikien omiksi.

a%20pikkuk%C3%A4rryt.jpg  

Vanha pappila

Vaikka talo on pitopaikka, sinne on hienosti laitettu myös myytäviä tavaroita. Kumman ostaisin?

a%20patsas.jpga%20lamppu.jpg  

Tuo patsas olisi varmaan mun, mutta sinne se vielä jäi. Saattaa tässäkin päteä se, että nopeat syövät hitaat. Jos menen tekemään siitä kauppaa, saattaa joku ehtiä ennen mua.

Kun tytär joskus muuttaa isompaan asuntoon, hän hakee pianonsa. Tämän voisi hankkia, mutta meidän oven ja seinän väliin se ei sopisi.

a%20piano.jpg  

Kotiin kylätietä

Tämä on mun sielunmaisema eli tässä mieleni lepää.

a%20kyl%C3%A4tie.jpg  

On meillä omat Hiljaiset sillat.

a%20silta.jpg  

Sellainen retki tällä kertaa.