Olen jo siinä iässä, että on oikein mukava palata lapsuus- ja nuoruusmuistoihin - niihin ihaniin ja ikäviinkin. Tai mistäs tuon muisteluiän tietää; kolmikymppiset lapsetkin jo muistelevat!

Huomenna keskiviikkona lähden samassa pihapiirissä asuneen ja samanvuotisen pikkuserkkuni kanssa kiertämään kotikylää. Otamme mukaan vielä serkkuni Marjatan. Menemme rauhassa ja polkupyörällä. Tämä on jatkoa jo aikaisempaan kierrokseen.

Kuljimme kolme kesää sitten tuon Riittan kanssa monta tuntia Tiistenjoen hautausmaalla. Siellähän meidän tuttumme ovat, olemmehan lähteneet kotomarkilta jo 1960 -luvun lopussa.

kirkko-normal.jpg  

Tiistenjoen kyläkirkko on yksi Lapuan kirkoista ja se oli meidän kotikirkkomme. Siellä olemme käyneet kirkossa, päässeet ripille ja siellä on meidät vihitty. Riitta ensin ja minut hitaana 15 vuotta myöhemmin. Siellä on hautausmaa ja seurakuntatalo. Pappilakin on, mutta se on nyt monitoimitalona.

Vihkipuheesta en muista mitään, mutta sen voi kasetilta kuunnella, jos tarve tulee. Rovasti Esko Hautalan loppukaneetin muistan; "Sitten kun Kauko (kanttori) alkaa soittamaan, saatte lähteä lätkimään". Niinhän me lähdimme. Samalla tiellä ollaan.

Niin, siitä hautausmaasta. Kiersin Riittan kanssa joka hautakiven, puhuimme kummun alla oleville ja muistelimme heitä. Ihmettelimme vuosikymmenten kulumista. Välillä kävimme kirkon juurella piknikillä, sillä olihan meillä mukana riittävästi evästä. Ja taas jatkoimme hautausmaalla kävelyä. Tiistenjoen hautausmaa on rinteessä ja jouluna valomeri on aivan ihana ja vaikuttava. Tuo kirkko ympäristöineen on meille kouluajoistakin tuttu paikka. 1960-luvun alkupuolella Tiistenjoelle perustettiin oma keskikoulu, jota pidettiin seurakuntatalolla ja pihatuvassa ennenkuin koulutalo valmistui.

Kävimmehän me vielä kotomarkillakin. Kiersimme metsäpolkuja (juntuja), käytiin pyykkirannassa ja isoilla kivillä, joissa me leikittiin. Kivet olivat huomattavasti kutistuneet, mutta kas kummaa, yhtä vaikea oli päästä kivelle!

Aikaisin keskiviikkoaamulla starttaan Kuortaneen kautta Lapualle. Sateella ovat uhkailleet, mutta totesimme, ettemme ole sokerista. Toivottavasti päivä sisältää muistoja, tietoa tämän päivän kylästä ja naurua, hulluttelua ja varmaan vähän kyyneliäkin.