Ennen eli 50 vuotta sitten:
Naapurit tulla tupsahtivat kylään illalla kaikkien töiden jälkeen, meillä navettatöiden jälkeen. Vieraille keitettiin kahvit ja kastamisena oli usein pelkkää ankkastukkia (pitkoa). Aikuiset juttelivat ajankohtaisista ja vanhoistakin asioista, joita me lapset kuuntelimme ja ihmettelimme, kun he joskus puhuivat "entisistä". Vaikkapa niin, että kävi kuin entisen riiuureissulla ja naurahtivat päälle. Emme saaneet vastausta, kun kyselimme, että kuka tai mikä se entinen oikein on. Omaa kylää kauempana olevia sukulaisia kävi joskus pyhäpäivinä. Näin ainakin mun kotonurkalla.

Nyt:
Sovimme allakat kädes, koska ja kuinka monen viikon päästä löytyisi sopiva päivä ja tulisitte meille tai me menisimme heille. Sitten me naiset mietimme, että mitähän tarjoais iltapalalla. Ei riitä, että tavattaessa sanottaisiin, että tulkaahan käymään meillä joskus. Ei sitä tule lähdettyä, vaikka kutsu kuuluukin. Jossain päin kuulemma tämä tulkaahan käymään ei vielä tarkoita sitä, että oikeasti mentäisiin kyläilemään.

Teimme poikkeuksen
Serkkuni ja pikkuserkkuni kanssa olemme siinä iässä, että rikomme näitä tämän päivän sääntöjä. Kutsumme ittemme kylään ja myös menemme. Ja aina on vastaanotettu. Niin tänäänkin. Vierailun syynä oli sukututkimus. Kuortaneen Ruonalla asuva pikkuserkku tuntee siellä asuvan innokkaan ja tietävän sukututkijan (ja aikanaan SM-voittaja pituushypyssä) ja sopi heille vierailun. Tuosta Ruonan ihanasta kylästä olenkin jo aikaisemmin kirjoitellut.

Eihän me heti siirrytty edelliselle vuosituhannelle vaan joimme ruhtinaalliset "kymmenkahvit", johon pikkuserkku toi kastamiset mutta talon emäntä piti meidät maukkaissa leivissä.

kastamiset.jpg  

Kyllä näillä jaksoi siirtyä kahdensadan vuoden taakse ja tulla sieltä hissukseen takaisin. Kun yksi meistä selvitti isännän kanssa sukujuuria, meillä muilla riitti puheenaiheita vaikkei ennestään oltu tuttuja.

katselu.jpg  

Talon isännällä on ohjelmassaan jo useampi satatuhatta nimeä. Mulla on runsaat sata nimeä, joten oma "tutkimus" ei kovin äkkiä tule valmiiksi. Mun oma Mies ei ole kovin kiinnostunut näistä jutuista, eikä pikkuserkkunikaan. Hän kun tykkää toimia elävien ihmisten kanssa ja huolehtia kylän vanhoista ja yksinäisistäkin ihmisistä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että hänellä on aikamoinen sydämen laajentuma. Sinne kun sopii niin paljon lähimmäisiä. Näytti isäntäparikin potevan samaa tautia. Heidänlaisiaan tarvitaan aina.

Tästä päivästä voi kyllä todeta, että ilta on aamua viisaampi. Taas mulla on tiedossa uusia tietolähteitä. On tämä niin kiehtova harrastus. Vanha aika ja tämä päivä lyövät kättä toistensa kanssa. Etsimme netin kautta vanhoista kirkonkirjoista ja muista lähteistä edellisiä sukupolvia. 

Oli voimaannuttava päivä ja kun ei tuijotettu nettiä, katselimme ikkunasta avautuvaa maisemaa.

ikkkuna.jpg  

Kiitoksia isäntäparille, jos satutte tämän lukemaan! Niin ja myös organisaattori-pikkuserkulle ja serkulle.