Elly Griffiths: Yöhaukat

Tämä kirja kuuluu Ruth Galloway -mysteerisarjaan. Olen lukenut suurimman osan tästä sarjasta, jossa arkeologi Ruth joutuu mukaan rikosten selvittelyyn. Tapahtumapaikka on Nordfolkin alue Englannin itäosassa Pohjanmeren rannalla. Kirjoissa kuvataan usein marskimaata, joka on Wikisanakirjan mukaan alava, tasainen ja lietteinen rannikko. Vuoroveden vaihtelut tulevat kirjoissa usein esiin.

Ruth Gallowaylla on tytär Kate, jonka isä on komisario Nelson. Hän puolestaan on naimisissa tyylikkään Michellen kanssa. Nämä ihmissuhdeasiat kulkevat kirjan mukana ja kaikki ovat tulleet minullekin tutuksi. 

Tässä kirjassa on mukana Yöhaukat - niminen aarteenetsijäryhmä, joiden jäseniä tuntuu olevan paikalla, kun murhia tapahtuu. Kirjan pääjuonessa selvitetään syrjäisessä ja uhkaavantuntuisessa talossa asuvan pariskunnan murhaa. Sitä enempää en voi kertoa, kun kyseessä on dekkari. Suosittelen, jos tykkäät Englantiin sijoittuvista tapahtumista, joissa ei liikaa mässäillä murhilla vaan selvitetään niitä. Jännitystäkin on sopivasti.

Jarla  Lehtopelto: Säästäväisen elämän Fingerpori

Kirjaan on yhdistetty Marttojen arkipäivän säästäväisyysvinkkejä ja näitä omaperäisiä sarjakuvia, joita seuraan lehdestäkin. Monet Marttojen säästövinkit ovat varsin tuttuja ja meillä ollut jo käytössä pitkään. Meidän motto kun on, että voit säästää asioissa, jotka eivät vaikeuta elämääsi ja niin voit laittaa liikenevät rahat humpuukiin. Kaikki säästövinkit eivät kolahda. Lainaajan, vuokraajan ja vaihtajan elämää-sivulla suositellaan, mitä voi lainata tai vuokrata.  Jos haluan mekon mekkolainaamosta, auton yhteiskäyttöpalvelusta, pyörän kaupunkipyöräpalvelusta, pitäisi käydä lainaamassa ne 30 kilometrin päässä kaupungista. Ei taida tulla säästöä, kun hakuun ja palauttamiseen kertyy 120 km. Hauska kirja.

 

 

 

Mart Sander: Naisten sota

Sanderin Rouva Kukkin tytöt - sarjan toinen osa. Takakannen teksti:

"Vuosi 1941. Maailman tapahtumia seurataan kiihkeästi, Somen jatkosota alkaa. Virossa ilmiannot ja kyyditykset tihenevät ja ihmisiä katoaa. Keskinäinen luottamus horjuu. Selviääkö edes rouva Kukk salaisen poliisin kuulustelusta puhtain paperein? Virolaisten naisten dramaattiseen tarinaan kietoutuvat neuvostoliittolaiset ja saksalaiset - ja muuan maailman tuntema hohdokas amerikkalainen. Itse kullakin on salaisuutensa, toisistqa löytyy yllättävää rohkeutta, mutta kaikella on hintansa."

Mielenkiintoinen sarja Viron historiasta yhdestä näkökulmasta. Raskas on virolaisten elämä kautta vuosisatojen.

 

Liane Moriarty: Viimeinen vuosipäivä

Löysin Moriartyn kirjat parisen vuotta sitten ja olen tykännyt niistä. Tämän kirjan pääosissa ovat neljä erilaista naista eri elämäntilanteissa. Teksti on hienoa ja hauskaakin mutta siitä huolimatta kirja jäi kesken. Kirjassa on 420 sivua, joista luin noin 150 sivua. Sitten kyllästyin. Haluan enemmän tapahtumia ja vaikka teksti on hyvää, hautajaisia olisi voitu selvittää 10 sivun verran eikä 40 sivua. Saattan lukea kirjan loppuun myöhemmin, kun olen nykystä vastaanottavampi.

 

 

 

 

 

 

Sisko Malinen: Sissukat

Lupasin tehdä tyttärelleni normaalia pidemmät villasukat ja eri malleja selatessa päädyimme Sissukoiden Kevätorvokkeihin. Ohjeet olivat selkeät, osaa noudatin kirjaimellisesti  tai pikemminkin ruudullisesti ja osan tein omasta päästä. Onneksi mulla on tulostin, että sain mallin koko leveydeltään paperisena. Nämä oli ensimmäiset kirjoneuleiset sukat.

 

 

 

 

 

 

Mart Sander: Petosten talo
Tämä on Rouva Kukkin tyttöjen sarjan kolmas osa ja ilmeisesti viimeinen. Eletään syksyä 1941 ja saksalaiset ovat miehittäneet Viron. Kirjavinkit.fi kirjoittaa kirjasta näin:

"Mart Sander kirjoittaa helppolukuista, helposti seurattavaa tekstiä - siis viihteellistä? - mutta samalla koukuttaa mukaansa historiallisilla viime sodan aikaisilla tiedoilla ja tunnelmilla. Sander ei sorru erotiikan ylenpalttiseen esilletuontiin, mistään pornografiasta puhumattakaan, vaikka ainekset ovat koko ajan käsillä. Koko ajan läsnä jännä salaperäinen fiilis kaikessa toiminnassa, elämää moraalin harmaalla vyöhykkeellä."

Samat tunnelmat koin itsekin. Kuuntelin osaa äänikirjaa neuloessani ja heidän ahdistava elämänsä tuli piinaavammin esille kuin itse lukiessa. Kirjan lopussa toivotaan, että sota pian loppuisi ja Viro saisi takaisin itsenäisyytensä. Pitkään meni, ennenkuin he sen saivat takaisin.

Kiitokset serkulleni Hilkalle kirjavinkkauksesta!